perjantai 23. joulukuuta 2016

Digikuvien arkistointi SD-korteille

Digikuvia arkistoidaan yleensä usb-levyasemille, mutta jos vanhoja SD-muistikortteja jää ylimääräiseksi, lisävarmistuksia voi tehdä niille. Rajallisen kokonsa vuoksi ne sopivat lähinnä matka- tai aihekohtaisiin varmistuksiin.

Verkkokauppa.comista löytyy Gepe Card Safe Store, johon menee mukavasti 9 kappaletta SD-kortteja. DVD-kotelon kokoisena se mahtuu mukavasti kirja- tai levyhyllyyn. Kotelon hinta on 11,90 euroa.

Kotelossa on tilaa yhdeksälle SD-kortille.
Tuotteen nimessä on sana transparent, mutta kaupan kuvassa kantta koristaa valkoinen pahvi, johon voi kirjoittaa korttien sisällön arkistoinnin helpottamiseksi.

Kansipahvi helpottaa dokumentointia.
Tuotepakkauksessa pahvia ei ole, joten sopivan kokoinen paperi täytyy leikata itse.

Vanhat usb-tikut käyvät myös varmuuskopiointiin, mutta niitä on hankalampi säilyttää eikä tikkuihin mahdu kirjoittamaan mitään. 

tiistai 13. joulukuuta 2016

Turhat WhatsApp puhelut ärsyttävät

Kun puhelin soi aamulla puoli kuudelta, herää epäilys, että jotain vakavaa on sattunut. Helpotus on suuri, kun vilkaisee luuriin ja näkee, että afrikkalaiset ne siellä vain soittavat:

Mitähän asiaa Etiopiasta?
Mikä mahtoi olla etiopialaisen soittajan asia? En jäänyt tarkistamaan. Sen sijaan jä harmittamaan, ettei Whatsapp pysty estämään turhia puheluita. Whitelist-ominaisuus (vastaanotetaan soittoja vain erikseen ilmoitetuilta henkilöiltä, esimerkiksi puhelimen osoitekirjan perusteella) auttaisi jo paljon.

Sitä ei kuitenkaan ole, sillä Whatsppia eivät turhat soitot tai häiriköinti haittaa. Päinvastoin, yhtiön tavoitteena on saada Whatsappille mahdollisimman monta käyttäjää. Ilmaiskäyttäjät ovat melkeinpä karjaa, jota yhtiö tarvitsee oman arvonsa kohottamiseen. Facebook-kaupan jälkeen sillä saattaa olla muitakin tavoitteita, mutta yksikään ei liity käyttäjien suojelemiseen.

Ainoa, mitä turhien soittojen uhri voi tehdä, on lisätä numeroita yksi kerrallaan estolistalle:

Estoja yksi kerrallaan.
Tämä on kuitenkin toivottoman hidas tie. Kuin lapioisi hiekkaa Saharasta.

WhatsApp osoittaa jälleen, miten haitallista kaikki ilmainen ja rajoittamaton on. Ilmaisuus johtaa väärinkäyttöön. Sama nähtiin 15 vuotta sitten roskapostin yleistyessä. Sitä ei ole vieläkään saatu kuriin.

Ainoa keino on ajastaa puhelin automaattisesti äänettömälle yöajaksi.

Onko joku muuten vastannut näille soittajille? Mitä asiaa heillä on?

Lisäys 20.12.2016: Samaan sarjaan kuuluvat nämä turhat Hangouts-kutsut, joilla ilmeisesti houkutellaan miehiä privaattiesityksiin? Tai sitten ei - en ole vastannut.

Natania Coley - mitä asiaa sinulla oli?
Hangouts-häiriköitä voi estää nimen perusteella:

Hyvästi Natania.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Bluetooth-ongelma Fitbitin kanssa

Käytössäni on useita älypuhelimia ja parikin Fitbitin ranneketta. Yllättäen uusi Charge 2 alkoi temppuilla: ranneketta ei tahtonut löytyä, eikä edes uudelleenasennus onnistunut.

Outo ongelma Fitbit ja Bluetooth
Erikoisinta oli, että ongelmien alettua toiminta pätki uuden Charge 2:n ja vanhemman rannekkeen kanssa myös iPhonessa. Puhelimen listassa näkyi välillä Surge- ja Surge Classic-rannekkeet eri kohtina, mikä oli tosiaan outoa, koska laitteita oli vain yksi.

Jossain asennusohjeessakin sanotaan, että rannekkeen voi asentaa vain yhteen puhelimeen kerrallaan ja jos yhteydessä on ongelmia, pyydetään varmistamaan ettei toista ranneketta ole lähellä. Ilmeisesti rannekkeet käyttävät omaa tekniikkaa datan siirtoon ja yhteydet häiritsevät toisiaan, vaikka molempiin puhelimiin olikin lopulta yhdistetty eri rannekkeet.

Charge 2 alkoi taas toimia Samsungin kanssa kun sammutin iPhonen Bluetoothin. Vaikutti siltä, että myös Ozmo-älymukin Bluetooth-yhteys häiritsi muita BT-laitteita.

Vinkki: jos Bluetooth-laitteiden toiminnassa on outoja ongelmia tai ne eivät löydä toisiaan, varmista ettei lähistöllä ole muita BT-laitteita tai niihin paritettuja älypuhelimia. Huoneen vaihto ei välttämättä auta, koska signaali saattaa kuulua sinnekin, mutta vieraiden puhelinten BT:n sammuttaminen kyllä tehoaa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Älypuhelin riittää askelmittariksi

Miksi ostaa erillistä aktiivisuusranneketta, kun askeleiden määrän voi mitata tavallisella älypuhelimella? Hyvä kysymys - mutta kuinka tarkkoja älypuhelimet ovat?

Kuvittelin vastauksen olevan, että eivät kovin tarkkoja. Niinpä kokeilin asiaa. Pidin aamusta lähtien taskuissa iPhonea ja Samsung S7-puhelinta niiden omilla terveyssoftilla varustettuna. Kun ranteessa oleva Fitbit kertoi 10 000 askeleen tulleen täyteen, vertasin tuloksia.

Aluksi Fitbit:

Fitbit: 10 105 askelta
Applen Health:

Apple Health: 10 170 askelta
Samsung S Health:

S Health: 10 111 askelta
Tulokset ovat yllättävän lähellä toisiaan ja loppupäätelmä on selvä: pelkkänä askelmittarina älypuhelimet toimivat ihan hyvin. Mittausta varten pidin puhelimia mukana koko päivän, ja näinhän ei yleensä ole -- puhelin jää välillä pöydälle tai laukkuun, mihin tieto askeleista ei välity. Askelmittarin käyttö kuluttaa myös jonkin verran akkua.

Todellinen ero aktiivisuusrannekkeisiin syntyy muista mittauksista. Esimerkiksi Fitbit laskee noustut kerrokset, tunnistaa erilaiset liikuntamuodot (kävely, crosstrainer, juoksu ym), mittaa sykkeen ja unen. Jatkossa näitä toimintoja voidaan mitata älykellolla, mutta ainakin toistaiseksi ranneke on toimivampi ratkaisu. Lisäksi sitä ei tarvitse ladata joka yö (jolloin unta ei voi mitata); esimerkiksi Fitbit Charge 2 toimii yhdellä latauksella 5-6 vuorokautta.

Lisäys 20.12.2016: Tilanne vähän aktiivisemman päivän jälkeen, jolloin Fitbit näytti 53201 askelta:

S Health: 49982 askelta.
Ja sama Healthista:

Apple Health: 51587 askelta.


tiistai 29. marraskuuta 2016

Canonin 17-40-objektiivi on puhdasta rautaa

Olen käyttänyt Canonin 17-40-millistä (F4) objektiivia kamerassa usean vuoden ajan. Putki on rähjääntynyt reissussa ja kokenut muutenkin kovia. Kahdesti kamera on pudonnut objektiivi edellä maahan. Molemmilla kerroilla putken nokalla oleva filtteri on särkynyt, mutta objektiivin toimintaan se ei ole vaikuttanut.

Jälkimmäinen kerta viime kesänä oli erityisen ikävä. Kamera kierähti asvaltille auton istuimelta ja lasinsiruja oli joka puolella. Osa niistä meni varsinaisen putken ja ulkorenkaan väliin, jolloin zoomia ei enää voinut käyttää koko alalta. Lisäksi filtterin rengas vääntyi niin pahasti, ettei sitä saanut kierrettyä irti edes pihdeillä. Vääntynyt reuna aiheutti tummentuman laajakulma-asennossa.

Lopulta avuksi tuli rautasaha. Leikattuani renkaan auki sain poistettua sen kappaleet ja ruuvattua uuden filtterin paikalleen. Onneksi objektiivin reuna ei ollut vääntynyt, joten uusi filtteri (järjestyksessään jo kolmas) kiertyi paikalleen helposti, ja objektiivi toimii taas koko 17-40 millin alueella.

17-40-millinen taitaa olla Canonin halvin L-sarjan putki. Noin 800 euron ovh-hinta ei ole halpa, mutta rahalle saa vastinetta. Ostaa sitä tuskin kannattaa, sillä konstruktio on peräisin 1990-luvulta, eikä siinä ole kuvanvakaajaa. Käytettynä laseja liikkuu paljon ja hinta on puolet uudesta.

17-40 mm objektiivi vakuuttaa kestävyydellään.
Olen turhaan odottanut II-versiota, jossa olisi parempi reunapiirto ja ehkä vakain, mutta Canon tuntuu keskittyvän 16-35-millisiin, joista on useitakin versiota. Pari vuotta vanha 16-35 F4 IS on lähin vastine 17-40-milliselle ja vain muutaman satasen kalliimpi, mutta kaipaisin telepäähän lisää millejä -- en vähempää, kuten Canon tarjoaa. Optimi olisi 17-50-millinen.

Joka tapauksessa voin sanoa, että Canonin L-sarjan perusobjektiivit (ilman kuvanvakainta) ovat kuin tankkeja ja kestävät melkein mitä vain.

Myös akkuja on pakko kehua. Olen käyttänyt 5Dm3-kamerassa iät ja ajat samaa LP-E6 akkua, joka kameran kertoman mukaan vetelee viimeisiään. Recharge performance on jo pari vuotta näyttänyt yhtä palkkia kolmesta, sekin punaisena. Mutta niin vain kuvasin sillä toissaviikolla 450 ruutua (tiedostoa?) ja varausta oli kameran mukaan jäljellä vielä 65 %. Kuvista suurin osa oli 70-200 IS:llä, joka syö enemmän virtaa kuin kevyt ja vakaimeton 17-40.

Jottei menisi ihan Canon-mainokseksi niin negatiivistakin riittää: 5Dm3:n rungon alareunasta on aina lähtenyt väriä kohdista, joissa se hankaa takkiin. Kuoret vaihdettiin pari vuotta sitten ja nyt alareuna on taas kulunut valkoiseksi.

Värin kuluminen on kosmeettinen haitta.
Se on kosmeettinen vika (ilmeisesti musta maali ei pysy magnesiumpinnassa), mutta oikuttelu tihkusateessa ei ollut. Olin kesäkuun alussa Senaatintorilla kuvaamassa järjestäytyvää sambakulkuetta, kun alkoi kevyt tihkusade. Se sekoitti kameran täysin. Kameran suljin räpsyi itsekseen vaikka käänsin virtakytkimen off-asentoon. Vasta akun irrottaminen hiljensi kameran. Sambaajat jäivät kuvaamatta.

Huolto löysi kosteutta kameran sisältä ja korjauslasku oli muutaman satasen. Kameraa kuitenkin mainostetaan kosteussuojattuna, enkä ole koskaan käyttänyt sitä oikeassa sateessa. En voi käsittää, mistä sisälle olisi päässyt niin riittävästi vettä elektroniikan sekottamiseen.

Kokemuksesta viisastuneena olen peittänyt rungon muovipussilla aina, kun ilmassa on vähänkin kosteutta. Ilmeisesti 1Dx-ammattirunko olisi säänkestävyydeltään parempi.

Niin vakuuttunut olen 17-40-lasista, etten usko sen olevan pisaroista millänsäkään.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Elämää aktiivisuusrannekkeen kanssa

Olen testaillut useita aktiivisuusrannekkeita ja pidän niitä aivan mainioina. Joideenkin kyselyiden mukaan ihmisten into askeltensa mittaamiseen lopahtaa nopeasti, mutta itsellä on käynyt täsmälleen päinvastoin: ranneke saa kävelemään portaita aina kun mahdollista, jättämään auton ostoskeskuksen parkkihallissa mahdollisimman kauaksi ja ellei tavoite ole illalla tullut täyteen, puuttuvat askeleet kävellään vaikka olohuoneessa.

Viimeisen vuoden aikana askeltavoite on jäänyt uupumaan vain parina päivänä, ja nekin johtuivat pitkistä lennoista. Matkapäivinäkin pystyy kävelemään, kunhan vain hyödyntää tilaisuudet. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan kentällä ykkösterminaalin päädystä passintarkastukseen on 1020 askelta. Se viisi kertaa edestakaisin riittää jo täyttämään 10 000 askeleen tavoitteen. Kauko- ja Brittilentojen alueella passintarkastuksen jälkeen saa 570 askelta per suunta.

Sitten muutamia sekalaisia havaintoja. Muiden pienlaitteiden tapaan rannekkeiden akut hiipuvat iän myötä. Fitbit Surge jaksaa enää hädin tuskin kaksi vuorokautta, vaikka gps on pois päältä. Akkua ei pysty vaihtamaan itse, eikä sitä varmaan kannata lähteä teettämään huoltoon. Tämä tekee laitteista turhan lyhytikäisiä.

Pari vuotta sitten älykelloja mainostettiin väittämällä, että on helpompaa pitää älypuhelin taskussa ja katsoa soittotiedot, tekstiviestit ja kalenterimerkinnät ranteesta. Itsellä on täsmälleen päinvastainen kokemus. Katson usein askelmäärän älypuhelimen sovelluksella, koska ranneke on pitkähihaisen paidan alla ja sen katsominen vaatii hihansuun napin avaamisen. Jos päällä on vielä pikkutakki, temppu on aivan liian hankala. Saman tiedon näkee hetkessä puhelimesta.

Käyttävätkö ne siellä Kaliforniassa pitkähihaisia paitoja tai takkeja lainkaan? Vai onko nörteillä aina T-paidat? En todellakaan kaipaa älykelloa, pikemminkin päinvastoin.

Unen määrän mittaaminen onnistuu ainakin Fitbitillä varsin luotettavasti, joskin unen ja valvomisen rajaa on vaikea tunnistaa. Moni luulee valvoneensa tuntikausia, vaikka on oikeasti ollut ainakin kevyessä unessa.

Mutta ei mittaus toki virheetön ole. Elokuvateatterin mukavassa nojatuolissa (Kino-Palatsi) istuttu parituntinen meni Fitbitin mukaan unten mailla.

Pari tuntia unessa - vai elokuvissa?
Olikohan elokuva (Inferno) liian laimea, kun ei saanut edes pulssia koholle?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Fitbit Charge 2

Fitbit on uusinut syksyn aikana mallistoaan. Sain testattavaksi pienen perusmallin, jonka nimi on loogisesti Fitbit Charge 2 (edellinen oli pelkkä Charge).

Toisen sukupolven ranneke toimii sujuvasti. Näyttö kytkeytyy päälle, kun kättä nostetaan. Perusnäytöllä ovat kellonaika, päivämäärä ja askelten lukumäärä. Näyttövaihtoehtoja on useita erilaisia.

Vanha Fitbit Surge ja uusi Charge 2 rinnakkain.
Kuvassa molemmat näyttävät yhtä kirkkailta, mutta todellisuudessa Charge 2:n näyttö on huomattavasti kirkkaampi ja terävämpi.

Vasemmassa kyljessä oleva painike vaihtaa toiminnosta toiseen ja lisävalintoja tehdään näyttöä tökkäämällä. Sormen liikuttaminen ylös tai sivulle ei tee mitään, vain tökkäys lasketaan. Yksinkertaista, mutta paikoin myös rajoittavaa.

Kun ranneke on paritettu puhelimen kanssa, tekstiviestit ja puhelutiedot näkyvät rannekkeessa värinän kera. Kapealla näytöllä vierivät numerot ja tekstit ovat kuitenkin vaikeita hahmottaa.

Akku kestää normaalikäytössä viisi vuorokautta yhdellä latauksella, mikä on riittävä määrä. Toisaalta laitteessa ei ole omaa ilmaisinta akun varaustilalle. Kolmiportainen näyttö (full, medium, low) löytyy kuitenkin älypuhelimen ohjelmasta.

Jokainen Fitbit-malli käyttää erilaista latauspiuhaa, eikä Charge 2 poikkea perinteestä. Nyt johdon päässä on pyykkipojan leuat, joihin ranneke uppoaa tiukasti - kunhan katsoo, että kosketusnastat tulevat oikein päin. Latauksen aikana akun varaustila näkyy graafisesti.

Latauspidike puristaa rannekkeen paikalleen.
Charge 2:ssa ei ole gps:ää, mutta jos mukana on älypuhelin ja Fitbitin ohjelma käynnissä, reitti piirtyy kartalle ja nopeus- ym tiedot näkyvät hallintaohjelmassa. Hallintaohjelman kautta voi määritellä seitsemän eri aktiivisuuslajia. Oletusarvona ensimmäisenä niistä on juoksu eikä kävelyä ole joukossa lainkaan, mutta sen voi lisätä hallintaohjelmasta.

Reitin tallentava suoritus pitää käynnistää ja lopettaa manuaalisesti, mutta tavalliset kävelyt, juoksut ja esimerkiksi Xtrainer-suoritteet (elliptical) laite tunnistaa automaattisesti. Sijaintitieto ei kuitenkaan tallennu tällöin.

Charge 2 kestää hikeä ja vesipisaroita, mutta ei uimista tai suihkussa käymistä. Ehkä seuraava malli on jo vesitiivis?

Edeltäjiensä tavoin Charge 2 tallentaa noustut kerrosvälit (3 metrin korkeus arvioidaan ilmanpaineen muutoksesta), syketiedot sekä nukahtamis- ja heräämisajan (sekä yölliset heräämiskerrat ja levottomien ajanjaksojen määrän).

Hihnoja on kolmea eri kokoa, joten kannattaa mitata (tai arvioida) oman ranteen paksuus ennen hankintaa. Hihnoja on myös eri värisiä.

Parasta Fitbitissä on hallintaohjelma, joka on selkein näkemistäni. Kaikki informaatio on esillä havainnollisesti.

Harvalla on tarvetta usealle yhtäaikaiselle rannekkeelle, mutta Fitbitin ohjelma hallitsee nekin. Jos toinen ranneke on vaikka yön latautumassa, toinen kerää unitiedot.

Kokeilussa käytin Chargea rinnakkain vanhan Surge-mallin kanssa ja askeltietojen ero oli selvästi alle prosentin luokkaa. Yleensä rannekkeet värähtelivät 10 000 askeleen ylityksen merkiksi aivan peräkkäin. Askelten mittaus ei ole eksaktia tiedettä, mutta ainakin mittauksen toistettavuus on mainio ja tulokset siten johdonmukaisia.

Kakkosmallissa on pari uutta toimintoa. Ensinnäkin ranneke muistuttaa värinällä, mikäli tunnissa ei ole tullut vähintään 250 askelta. Kaksi värähdystä rannekkeessa tulee 10 minuuttia ennen tunnin umpeutumista. Toiminto on tervetullut, mutta muistutus tulee silloinkin, vaikka henkilö olisi juuri kävelemässä niitä puuttuvia askeleita.

Toinen uutuus on ohjattu rentoutuminen hengittämällä syvään. Tarjolla on kahden ja viiden minuutin ohjelmat. Niiden aluksi ranneke tunnistaa sykkeen ja näyttää sitten graafisesti oikean rytmin ulos- ja sisäänhengitykselle.

En ihan päässyt perille tämän toiminnon hyödyllisyydestä. Toki syvähengitys ja rauhoittuminen tekevät hyvää, mutta rannekkeen kyky ohjata prosessia jäi epäselväksi. Hengitysrytmi tuntui joka kerta samalta eikä sitä ole vaikea soveltaa ilman rannekkeen apua, kunhan muistaa asian. Toisaalta ranneke ei auta unohtamiseen, sillä hengitysharjoitus pitää käynnistää aina erikseen eikä siitä muistuteta automaattisesti.

Rannekkeen hinta on noin 160 euroa. Charge 2 on mainio peruslaite, joka sopii hyvin joululahjaksi. Se ei kaada budjettia, mutta hyödyttää saajaansa koko ensi vuoden ajan.