keskiviikko 15. marraskuuta 2017

4G-nopeusmittauksia autosta

Voimakkaasti vaihtelevien 4G-nopeuksien innoittamana heräsi kiinnostus tutkia, kuinka laaja ongelma on kyseessä.

Tein autolla testiajoja muutamalla Espoon asuinalueella ja käynnistin testiohjelman satunnaisissa paikoissa auton liikkuessa alhaisella nopeudella. Auton sisällä signaalivoimakkuus heikkenee jonkin verran, mikä voi näkyä nopeuksissa, mutta ei silti estänyt huippunopeuksien saavuttamista. Absoluuttisia nopeuksia oleellisempaa on nopeuksien valtavat vaihtelut.

Liikkuva auto antaa tuloksille lisää luotettavuutta, koska silloin tulokset eivät ole sidottuja juuri tiettyyn paikkaan, jonka kohdalla saattaa olla kuuluvuusongelma. Käytännössä tulos mitattiin 50-100 metrin alueelta.

Tein kaikki mittaukset illalla kuormitushuipun aikaan. On todennäköistä, että esimerkiksi aamupäivällä nopeudet olisivat suurempia -- niistä ei vain ole hyötyä käyttäjille, jotka eivät ole kotona.

Kahtena peräkkäisenä iltana tehdyt mittaukset liki samoissa paikoissa antoivat hyvin erilaisia tuloksia. Se osoittaa, että nopeus riippuu monista eri asioista: kuormituksesta, paikasta, säätilasta, ajankohdasta ja luultavasti myös kuun sekä tähtien asennosta. Tai sitten sattumasta.

Pienikin paikan vaihto voi auttaa. Pienellä tiellä Mankkaalla huomasin nopeuden nousevan alle megabitistä yli 40:een muutaman sadan metrin matkalla.

Osan mittauksista tein kävellessä. Oletin, että suurten kerrostalojen pihassa nopeudet olisivat heikkoja, koska monet asukkaat imevät kaistan itselleen. Olin väärässä. Kerrostalojen lähellä nopeudet olivat hyviä, ehkä siksi että tukiasemat on rakennettu niiden lähelle tai talojen katoille.

Selvimmin nopeuteen tuntui vaikuttavan maantieteellinen ympäristö. Mäen päällä nopeudet olivat hyviä, mutta jos paikka oli laakson pohjalla tai vieressä mäki, nopeudet putosivat selvästi. Paikkakohtaiset vaihtelut olivat kuitenkin niin suuria, ettei niitä voi yleistää. Viime kädessä oma nopeus selviää vain kokeilemalla. Lopputulos on arpapeliä. Ellei tulos tyydytä, operaattorin vaihto voi parantaa asiaa.

Elisa 4G ajo 8.11.2017
Kuvassa nopeusmittaukset on järjestetty nousevasti niin, että up- ja down-nopeudet on summattu yhteen. Verkkoviivettä (ping) kuvaava sininen käyrä on järjestetty laskevaan (huonommasta parempaan) järjestykseen. Tulokset eivät siten ole samoista mittauspisteistä. Niiden tarkoituksena on vain havainnollistaa eroja.

Elisa 4G ajo 9.11.2017
Molempien iltojen kuvaajat ovat hyvin samankaltaisia. Jälkimmäisen ajon keskiarvoiksi saadaan 16,7 Mbit/s (down), 12,0 Mbit/s (up) sekä verkkoviiveeksi keskimäärin 55 millisekuntia. Verkkoviiveen keskiarvoa nostaa muutama erittäin huono tulos, mitkä kertovat verkon olleen lähes käyttökelvoton kyseisellä kohdalla. Ensimmäisen ajon vastaavat luvut ovat 15,0 Mbit/s (down), 8,6 Mbit/s (up) ja verkkoviive 93 ms.

Mitä luvuista voi päätellä? Ainakin sen, että 4G-nopeus on sattumankauppaa. Parhaimmillaan yhteydet toimivat loistavasti, sillä 9.11. suurimmat nopeudet olivat 46,8/26,9 Mbit/s ja verkkoviive lyhimmillään 23 ms. Huonoimmat arvot olivat 0,6/0,7 Mbit/s ja verkkoviive pisimmillään 418 millisekuntia. Tällainen yhteys on käyttökelvoton. Surkeita tapauksia, joissa nopeuksien yhteenlaskettu arvo jäi alle 10 Mbit/s oli 23 kappaletta eli 21 prosentilla. Hyviä tuloksia (summa 50 Mbit/s tai yli) oli 18 prosenttia.

Keskimääräiset tulokset 16,7 tai 15 Mbit/s ovat riittäviä mm. television katseluun ja pelaamiseen. Ne jäävät kuitenkin kauaksi operaattorien mainostamista 50 Mbit/s enimmäisnopeuksista. Se ei ole ongelma, yhteysnopeuksien vaihtelut sekä omalle kohdalle osuessaan huono sijainti sen sijaan ovat.

Ihana näky! 4G-tukiasema aivan talon vieressä.
Onnellisia 4G-käyttäjiä ovat ne, jotka asuvat tukiaseman läheisyydessä -- heillä ei kaistasta tule pulaa. Kuvan antenni on Pohjois-Tapiolassa ja mittaus kuvanottopaikassa antoi nopeudeksi 47/25 Mbit/s. Kyllä kelpaa!
Tukiaseman vieressä kaistaa riittää.

Vähemmän onnellisia ovat ne, jotka asuvat linnuntietä mitattuna 650 metrin päässä -- heillä nopeus on päivälläkin vain parin megan luokkaa.

Toinen loistava paikka löytyi Tapiolan keskustasta Heikintorilta:
Tapiolan Heikintorilla
Heikintorilla mittari on tapissa, luultavasti liittymä itse rajoittaa nopeuden 50/25-tasolle, mutta tukiasemasta lähtisi vieläkin enemmän.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kauniaisten sitkeimmät wlan-verkot

Wlan-verkkojen tarkkailu on hauskaa puuhaa, varsinkin verkkojen nimistössä (SSID) käyttäjien mielikuvitus saa joskus siivet alleen.

Olen ajanut autolla Kauniaisissa lokakuussa 2010, marraskuussa 2014 sekä marraskuussa 2017 ja tallentanut julkisesti näkyvien Wlan-verkkojen tiedot (ns. war-driving). Ensimmäisellä kerralla verkkoja rekisteröityi 584 kappaletta, vuonna 2014 jo 1043 kappaletta ja eilen 1729 kappaletta. Kasvu näyttää lineaariselta, mutta siitä ei voi tehdä johtopäätöksiä verkkojen kasvusta, sillä ajoreitti on vaihdellut. Mutta jotain se toki kertoo.

Laitetaanpa lista Exceliin ja pyöritellään vähän. Lajitellaan verkot MAC-osoitteen perusteella ja verrataan, mitä samoja laiteosoitteita löytyy vuosien 2010 ja 2014 listoilta. Kuinka monella oli siis sama tukiasema käytössä vielä neljä vuotta myöhemmin?

Tässä Excel osoittaa nurjan puolensa. Listat pitää lajitella aakkosjärjestykseen ja silti halutun lopputuloksen aikaansaaminen vaatii melkoista kaavapainia. Vertailua, merkkijonoja ja virhetilanteita käsittelevät funktiot ovat ikivanhoja ja kömpelöitä. Lisäksi 584 merkkijonon etsiminen 1043 listalta saa Excelin polvilleen tehokkaallakin koneella.

Mutta pienen väännön jälkeen tulos on selvillä: vuonna 2014 Kauniaisista löytyi 56 tukiasemaa, jotka olivat olleet käytössä jo neljä vuotta aikaisemmin. Näistä 46:lla oli edelleen sama nimi.

Tulos ei ole tieteellisen tarkka, sillä MAC-osoitteissa on väistämättä joskus päällekkäisyyksiä tai ehkä tukiasema on lahjoitettu naapurille. Muutaman pistokokeen perusteella aseman koordinaatit pysyivät kuitenkin lähes samoina, joten luultavasti mikään ei ollut muuttunut.

Samoina pysyneissä oli paljon ElisaKotiNN-tyyppisiä asiakkaita, joten ilmeisesti Elisan asiakkaat olivat varsin tyytyväisiä. Muutama nimistä oli tyyppiä WLAN-AP ja ZyXEL mikä kertoo ettei laitteille oltu tehty mitään vuonna 2010 eikä liioin neljä vuotta myöhemmin.

Vuosien 2014 ja 2017 välillä samoina pysyi 159 osoitetta, niistä 136 nimeä. ElisaKotiNN dominoi jälleen listaa, hauskana yksityiskohtana pistää silmään verkko nimeltä The Perfect Family. Mitäpä sitä täydellistä muuttamaan.

Samana on pysynyt myös erään tunnetun liikemiehen mukaan nimetty verkko. Tietoturvan näkökulmasta oman nimen käyttö julkisena tietona ei ole suositeltava ratkaisu. Eikä henkilö ehkä halua mainostaa julkisesti taloa, jossa asuu.

Entä sitten ne kaikkein sitkeimmät, jotka ovat pysyneet samoina vuodesta 2010 vuoteen 2017 asti? Näitä löytyy 16, nimet huomioiden 11 kappaletta. Muutaman Elisan kotiverkon lisäksi listalta löytyy mm. arkko.com wireless 2, kuuma ilmapallo, AMX_3Com, xy-100, kristiina ja HolmIT. Näitä voi hyvällä syyllä kutsua kaupungin sitkeimmiksi wlan-verkoiksi!

Kauniaisten 1729 verkosta voi laskea muutaman kiinnostavan tilaston. WEP-salauksia on käytössä enää 19 verkossa, yleisin on WPA2 jonka käyttäjiä on 1089. Avoimia verkkoja on 60.

Kanavista yleisimmät ovat 1 (395 kpl), 5 (292 kpl) ja 11 (249 kpl). Jenkkilaitteille vieraita 12-13 kanavia on yhteensä 84 kappaletta. Kanavia 36-136 on yhteensä 345 kappaletta, mistä voi päätellä 5 GHz alueen olevan vielä suhteellisen harvoilla käytössä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Etäohjattava älypistorasia TP-Link HS110 ja Wemo

Älypuhelimella netin yli ohjattavat pistorasiat ovat näppäriä laitteita. Niillä voi paitsi kytkeä sähkölaitteita päälle ja pois myös mitata sähkönkulutusta. Ja näppärästi viritellä vähän muutakin.

Olen käyttänyt sekä Wemon että TP-Linkin (HS110) rasioita. Molemmat maksavat suunnilleen 50 euroa ja tekevät samat asiat. TP-Link on hieman pienikokoisempi, mikä on plussaa, sillä useinkaan leveä älypistoke ei mahdu seinäpistokkeeseen vaan väliin tarvitaan jatkojohto.
Wemo ja TP-Link HS110
Molempien mukana tulee hallintaohjelma, jolla virran voi kytkeä ja katkaista sekä ajastaa. TP-Linkin ohjelma on kulutusmittauksen osalta aavistuksen havainnollisempi. Ohjelmalla voi hallita useita samanmerkkisiä rasioita.
Wemon hallintaohjelma.
Rekisteröimällä tilin pilvipalveluun rasiaa voi ohjata mistä tahansa netistä. Molempien yläreunassa on myös pieni painike, jolla sähkön saa päälle ja pois suoraan rasiasta.

Ajatuksella voi luoda esimerkiksi rutiinin, joka sytyttää illaksi jalkalampun saaden rosvot luulemaan, että joku on kotona.

Sähkölaitteiden kulutusta on kiinnostava seurata. Esimerkiksi AV-vahvistin kuluttaa kymmeniä watteja silloinkin kun musiikki ei soi ja laite näyttää olevan tyhjäkäynnillä. Tai tiedätkö, mitä oma jääkaappisi kuluttaa (Wemon kuva on juuri tällaisesta mittauksesta, jääkaapin ikä 16 vuotta)?

Aluksi hankin energiamittausta varten erillislaitteen, mutta sen käyttöliittymä osoittautui toivottomaksi:

Yksinkertainen kulutusmittari on vaikea käyttää.
Energian hinnan asettaminen, hetkellisen ja keskimääräisen kulutuksen tarkistaminen ym olivat neljällä painikkeella epätoivoisen vaikeita. Älyrasiat näyttävät tiedot helposti. Mutta ovatko tiedot luotettavia?

Laitoin Wemon ja TP-Linkin päällekkäin ja kuormaksi Led-lampun.
Wemon tulos 8 W.
TP-Link oli tarkempi:
TP-Linkin tulos 6,38 W.
Entä asteikon toinen pää?
Wemo 1402 W
TP-Linkin mielestä vähän enemmän:
TP-Link 1415 W
Oikeaa arvoa on mahdoton tietää, mutta ainakin tulokset ovat uskottavan lähellä toisiaan.

Vielä hyödyllisemmäksi rasiat muuttuvat, kun ne yhdistetään muihin laitteisiin. Sekä Wemo että TP-Link tukevat Alexan ja Google Homen puheohjausta (minkä vuoksi kuvan laitteissakin on nimenä epähavainnollisesti "Small lamp"). Laitteita voi siis sytyttää ja sammuttaa puheohjauksella.

Molemmat tukevat myös IFTTT:tä, mikä avaa lähes rajattomat mahdollisuudet kotiautomaatioon. Esimerkiksi lamppu, joka syttyy kun oma nimi mainitaan Twitterissä tai kun sääennuste lupaa sadetta, tai lämmittimen kytkentä päälle kun lämpötila ulkona laskee alle 5 asteen (vaatii IFTTT:tä tukevan mittauslaitteen).

Harvinaisen paljon hupia ja hyötyä 50 euron laitteesta.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Google Wifi -tukiasema

Googlen oma wifi-tukiasema tuli myyntiin Suomessa lokakuussa. USA:ssa se esiteltiin jo vuosi sitten. Omani toin kesän jenkkimatkalta. Kyseessä on uusi malli aikoinaan keskustelua herättäneestä versiosta (OnHub), joka ei koskaan tullut Suomeen. Googlen mukaan se perustui TP-Linkin tekniikkaan, kun taas uusi malli on kokonaan omaa suunnittelua.

Applella on samanlainen, joskin kooltaan pienempi laite, joka sopii wifi-verkon lisäksi vaikka Air Play-vastaanottimeksi kaiutinta varten. Googlen erikoisuutena on näppärä hallintaohjelma älypuhelimessa sekä mahdollisuus luoda tukiasemista talon sisäinen mesh-verkko, jolloin ne peittävät isomman alueen. Asemia myydään myös kolmen pakkauksissa hintaan 375 euroa (kolmas asema siis puoleen hintaan). Yksittäisen aseman hinta on 149 euroa. Valmistajan mukaan se riittää 140 neliön koteihin. Kolme asemaa kattaa jopa 420 neliötä. Kuuluvuus riippuu tietenkin talon rakenteista.

Ulkoisesti wifi-asema on tylsä. Tällä ei muotoilupalkintoja voiteta, mutta ei kai ole tarkoituskaan.

Etualalla Google Wifi, taustalla F-Securen Sense.
Sensen rinnalla Googlen laite näyttää pieneltä ja on helpompi sijoittaa esimerkiksi kirjahyllyyn. Asema tukee ac-standardia. Pohjassa on usb-c-virtaliitin sekä kaksi Ethernet-porttia. Tähän saa siis kiinni yhden langallisen laitteen, mutta siinä se.

Googlelta on lupa odottaa helppokäyttöisyyttä -- ja kyllä, asetukset sujuvat näppärästi hallintaohjelmalla (Android ja iOS). Asennus käynnistyy osoittamalla kameralla purkin pohjassa olevaa QR-koodia.

Purkki tunnistetaan QR-koodilla.
WPS-painiketta ei ole, mutta Google tarjoaa sen tilalle omaa tekniikkaansa. Vierasverkon käyttäjät saavat verkon nimen ja salasanan automaattisesti. Kotiverkon laitteita voi avata vierasverkon käyttäjille yksinkertaisesti listasta rastimalla, jolloin vieraat voivat esimerkiksi näyttää lomavideoita suoraan kännykästään Chromecastin kautta televisioon.

Vierasverkon perustaminen.
Tukiasema on älykäs: se tarkkailee koko ajan kanavien kuormitusta ja pyrkii valitsemaan aina parhaiten toimivan. Se myös testaa jatkuvasti operaattorin nopeutta:

Nopeustesti on automaattinen.
Suurin hyöty automatiikasta saadaan silloin, kun tukiasemat ovat keskenään mesh-verkossa eri kerroksissa tai eri huoneissa. Ne vaihtavat käyttäjän laitteen automaattisesti parhaiten kuuluvaan asemaan.

Hallintaohjelma toimii myös kotiverkon ulkopuolella, mitä yleensä neuvotaan tietoturvasyistä välttämään. Googlella on ilmeisen vahva usko oman tekniikkansa turvallisuuteen.

Ihme kyllä hallintaohjelmassa on toiminto, joka lähettää verkon salasanan selväkielisenä vastaanottajalle. Helppokäyttöistä kyllä, mutta enpä suosittele lähettämään mitään salasanoja salaamattomina sähköpostilla.

Ohjelma näyttää tukiasemaan kytkeytyneet laitteet nopeuksineen:

Tukiasemaan kytkeytyneet laitteet ja nopeudet reaaliajassa.
Kiinnostavan laitteen nopeutta voi seurata graafista ja kokonaisliikennemäärä nähdään tilastona päivän, viikon kuukauden tai kahden kuukauden ajalta. Mainio tapa seurata, miten paljon kaistaa eri laitteet syövät. Suuri lähtevän datan määrä voi kertoa esimerkiksi haittaohjelmasta.

Yhden laitteen päivätilasto.
Yksittäisen laitteen liikenteen voi priorisoida muiden edelleen joko yhden, kahden tai neljän tunnin ajaksi -- mainio keino varmistaa, että rajoitettu kaista riittää elokuvan katseluun tai pelisessioon.

Hauska ominaisuus on myös perheen wifi-paussi:

Pelit ja vehkeet seis.
Sillä voi varmistaa, että lasten nettikäyttö loppuu ajoissa, eikä nukkumaan meno viivästy ainakaan netin vuoksi.

Yksittäisen laitteen IP-osoitteen voi määrittää pysyväksi ja sille voi asettaa porttiohjauksen:

Google Wifistä puuttuu usb-portti sekä laitekohtainen nopeuden hallinta. Myös Ethernet-portteja voisi olla pari lisää. Muutoin laite täyttää tehtävänsä mainiosti. Taloissa, joissa on kaksi tai useampi kerrosta, tai muuten hankalia rakenteita, kolmen aseman paketti on kerrassaan pistämätön -- joskaan ei ihan halpa -- ratkaisu talon verkottamiseen.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Mobiilidata vs. kiinteä VDSL-yhteys

4G-mittausten jälkeen on vuorossa VDSL-yhteys. Kyse on siis kiinteästä liittymästä, jossa operaattori tuo valokuidun lähelle asukkaita ja jakaa viimeisen pätkän koteihin vanhaa kuparikaapelia (puhelinliittymää varten) pitkin.

Tämä on eräänlainen "köyhän henkilön kuitu", sillä nopeus ei yllä aidon valokuidun tasolle (yleensä 100 megabittiä sekunnissa), mutta on sentään parempi kuin ADSL2 (maksiminopeus download noin 15 megabittiä sekunnissa, upload onnettomat 1 megabittiä sekunnissa). Vanhoilla asuinalueilla, joihin valokuidun vetäminen ei kannata, VDSL-tekniikalla saatava FTTN (Fiber-to-the-neighborhood) on kuitenkin merkittävä parannus.

Elisan tarjoama nopeus on 50/10 eli 50 megabittiä alaspäin ja 10 ylöspäin (ADSL2 15/1 ja valokuitu 100/100). Kyllähän tällä jo pärjää, etenkin kun nopeus pysyy melkein vakiona kuormituksesta riippumatta.

VDSL2-nopeus 50/10 Mbit/s.
Koska mittausohjelma toimii älypuhelimessa, mittaukset piti tehdä wlan-liittymän läpi. Se pudottaa hieman nopeutta ja pidentää verkkoviivettä, mutta silti nopeus säilyy hyvänä ja notkahtaa illalla tuskin lainkaan. Vaikka mittaava älypuhelin on aivan tukiaseman vieressä, wlan-muunnos laskee nopeutta ja tuo siihen hieman heiluntaa.

Elisa VDSL-liittymän nopeudet.
Onhan tässä melkoinen ero verrattuna edellisen postauksen Elisan 4G-nopeuksiin samalla paikalla:

Elisan 4G edellisenä päivänä.
Kiinteän liittymän verkkoviive on lähes suoraa viivaa:

Verkkoviive keskimäärin 26 millisekuntia.
Vertailun vuoksi edellisen päivän verkkoviive 4G:ssä (huomaa pystyakselin erilainen skaala):

4G-verkkoviive keskimäärin 37 ms kolmen piikin vuoksi.
Onko vaikea päättää, kumman liittymän ottaisit? Tuskinpa vain. Tosin 4G-liittymän voi ottaa mobiililaitteessa mukaan ja jos kyse on puhelimesta, sillä voi myös soittaa. Nämä ovat 4G:n hyviä puolia. Lisäksi datanopeus vaihtelee huomattavasti, joissain paikoilla se toimii ihan hyvin. Omassa tapauksessani sekä Elisan että DNA:n mobiiliverkot ovat iltaisin aivan tukossa.

Kiinteän liittymän etuna on tasainen nopeus ja toiminnan luotettavuus, rajoituksena taas sen huonompi saatavuus ja paikkasidonnaisuus.

Johtopäätös on, että molempia tarvitaan. Tulevaisuuden verkkopalveluita ei voi rakentaa pelkästään jomman kumman varaan. Ilmankos operaattorien bisnes kukoistaa, kun jokainen asiakas tarvitsee useita liittymiä.

torstai 2. marraskuuta 2017

Elisa 4G mobiilidata mittauksia

DNA:n 4G-liittymä antoi vaihtelevia tuloksia, joten auttaisiko vaihto kilpailijan 4G:hen? Mittasin nopeutta samankaltaisella järjestelyllä, mutta nyt SIM-kortti oli suoraan puhelimessa ja Wlan-pätkä jäi pois.

Jo perjantain käyrä näyttää oleellisen eron Elisan ja DNA:n välillä:

Elisa 4G perjantai 27.10.2017
Yllättäen Elisan upload-nopeus on alempi kuin download-nopeus, eikä juuri edes muutu päivän aikana. Download-nopeus vaihtelee runsaasti, jopa hiljaiseen aikaan aamupäivällä on sekä hitaita että nopeita kohtia. Alimmillaan nopeus putoaa illalla kahteen megabittiin sekunnissa.

Vaihdoin mittausjärjestelyä aikaisin aamulla, joten klo 4-6 mittaukset on täytetty keinotekoisesti samalla arvolla, jotta graafit pysyisivät samassa skaalassa.

Elisa 4G ping
Myös verkkoviiveessä on hurjia heittoja, pahimmillaan viive käy klo 18 kohdalla 320 millisekunnissa.

Lauantain käyrä:

Elisa 4G lauantai 28.10.2017
Lauantai-iltana klo 22 yhteys on käytännössä poikki, sillä download-nopeus antaa tuloksen 0,58 megabittiä sekunnissa. Toinen kuollut kohta on klo 18, jolloin nopeus on ainoastaan 0,32 megabittiä sekunnissa.

Verkkoviive näyttää samat ongelmakohdat:

Elisa 4G ping
Sunnuntaina vaihdettiin talviaikaan, joten mittauksesta on poistettu jälkimmäinen mittaus.

Elisa 4G sunnuntai 29.10.2017
Käytännössä netti hidastelee koko päivän.

Elisa 4G ping
Verkkoviiveessä ei ole pahoja piikkejä (huomaa skaalaus), mutta illan ruuhka näkyy niissäkin.

Maanantaina palattiin arkeen:

Elisa 4G maanantaina 30.10.2017
Jälleen huomio kiintyy tasaisen vaatimattomaan upload-nopeuteen, joka ei nouse edes yöllä. 

Elisa 4G ping
Verkkoviiveessä jo tutun näköiset piikit iltasella.

Tiistai:

Elisa 4G tiistaina 31.10.2017
Koko tiistai-illan ja jopa yön (klo 19.30-2) upload on täysin tukossa. Puoli kolmelta upload toimii hetken, mutta tukkeutuu jälleen. Tässä alkaa jo epäillä, että vika on ollut nopeustestin omassa palvelimessa, mutta koska ilmiö ei ole näkynyt muissa yhteyksissä epäily kohdistuu kuitenkin Elisaan.

Elisa 4G ping
Verkkoviiveessä piikit klo 21 ja klo 13.

Viimeisenä keskiviikko:

Elisa 4G keskiviikkona 1.11.2017
Yhteys virkoaa vihdoin keskiviikkoaamuna. Olisiko yöllä ollut jokin huoltokatko? Sama upload-hitaus alkaa jälleen klo 23 aikaan.

Elisa 4G ping
Myös verkkoviive kertoo illan ongelmista.

Yleisenä havaintona voi arvioida, että Elisan nopeudet vaihtelevat DNA:ta enemmän. Tärkeämpi download-nopeus säilyy illallakin yleensä kohtuullisena, mutta putoaa paikoin käyttökelvottomaksi. Upload on tasaisempi, mutta merkittävästi alempi kuin DNA:lla. Jopa yöaikaan Elisan upload pystyy ihmeellisen hitaana. Piraatitko siellä kuormittavat vai mitkä?

Jos eläisi pelkän 4G:n varassa, pitäisi hankkia liittymät molemmilta ja niputtaa ne yhteen -- näin saisi latausnopeuden säilymään kohtuullisena iltaisinkin ja hyödyntäisi DNA:n hyvän upload-nopeuden.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Google Home kokeilussa

Google Home on hakujätin vastaus suositulle Amazon Echolle. Puhetta ymmärtävä ja palveluja tarjoava laite on kerrassaan hauska, mutta pitää hakea ulkomailta, koska netistä sitä ei voi tilata Suomeen. Koska Suomea ei tueta, laitteen käytössä on ymmärrettävästi monia rajoituksia.

Ulkoisesti Home on matala pönttö, jonka pohjaosassa on kaiutin. Painikkeita on tasan yksi: siitä mykistetään mikrofoni ja pitkällä painalluksella resetoidaan koko laite. Jälkimmäinen toiminto tulikin tutuksi käytön aikana.

Google Home
Kaltevalla yläpinnalla on joukko piilotettuja värivaloja, jotka vilkkuvat laitteen kuullessa herätyskomentonsa "Oukei, Google" tai "Hey Google". Pinta on myös kosketusnäyttö, josta sormella vetämällä voi säätää äänenvoimakkuutta. Alkuperäisessä Amazon Echossa vastaava toiminto tehdään mekaanisella säätörenkaalla, uudessa mallissa siitä on luovuttu.

Asennus alkaa automaattisesti
Asentaminen käy helposti -- periaatteessa. Kun purkkiin laitetaan sähkö, se alkaa etsiä Android-puhelinta ja ehdottaa omaa asennustaan. Ja koska laitteessa on jenkkipistoke, tarvitaan tietenkin adapteri sähköä varten.

Maavalinnoissa ei tietenkään ole suomea, joten paras valinta on englanti jenkkiläisittäin:

Puhutaan sitten englantia jenkkiläisittäin.
Lupaavasta alusta huolimatta asennus kaatui aina samaan virheeseen, vaikka yritin peräti kolmessa eri wifi-verkossa:

"Tukiaseman eristäminen pois käytöstä" - häh?
Vasta kun keksin sammuttaa Freedomen asennus meni loppuun asti. Silti asennus varoitti, että koska jenkkilaitetta asennettiin eurooppalaiseen verkkoon, se ei ehkä toimisi. Varoitus liittyy kaiketi USA-laitteiden vähäisempiin wlan-kanaviin, eikä pitänyt vaikuttaa, koska oma tukiasema oli alemmilla peruskanavilla. Silti purkki varoitti heikosta yhteydestä ja sillä oli vaikeuksia löytää asemaa:

Ilmeisesti Google Home vaatii voimakkaan signaalin.
Amazon Echolla ei ole koskaan ollut ongelmia samassa verkossa, joten tämä lienee Google Homen oma ilmiö. Lopulta asennus kuitenkin onnistui:

Onnistuihan se!
Home saa nimensä huoneen mukaan, mikä tuottaa hämmennystä. Lisäksi hallintaohjelma Home on suomennettu huolimattomasti, sillä paikoin Home tarkoittaa laitetta ja välillä omaa kotia. Jostain syystä hallintaohjelma ei pystynyt vaihtamaan Spotify-tiliä oletukseksi, joten musiikkia pyydettäessä pitää aina muistaa mainita, että se halutaan nimenomaan Spotifystä. Ärsyttävää, mutta siedettävää. Vaikka hallintaohjelmassa valitsee lämpötilaksi Celsius, Home lukee Suomen sään kuitenkin Fahrenheitina.

Rajoituksista huolimatta Home toimii Suomessa paremmin kuin Alexa, jossa edes hallintaohjelmaa ei pysty lataamaan suomalaiseen puhelimeen, vaan kaikki säädöt pitää tehdä web-sivun kautta.

Echon tapaan Google Home ymmärtää puhetta hämmästyttävän hyvin, ilman mitään harjoittelua ja erilaisissa akustisissa tiloissa (isot ja pienet huoneet, kovat vs. pehmeät pinnat, läheltä vs. kaukaa).

Homen vahvuutena on tuki Chromecastille. On näppärää kun voi sanoa "play nessun dorma video on television", minkä jälkeen TV-ruudulle ilmestyy Pavarottin laulama kuuluisa aaria Youtubesta -- joskin Google valitsee erittäin heikkolaatuisen tallenteen. Tämä tietenkin edellyttää, että television HDMI-porttiin on ripustettu Chromecast-vastaanotin. Myös Netflix toimii puheohjatusti.

Home loistaa myös Android-tuella. Kysymys "where is my phone" saa puhelimen soimaan käsin koskematta.

Home osaa kertoa paikkakunnan oman sääennusteen, kun taas Echon ennuste tulee aina Seattlesta, ellei paikkakunnan nimeä lausuta erikseen -- ja monien suomalaisten kaupunkien lausuminen on mahdotonta.

Home antaa arvion jopa lentohinnoista. Kysymys "how much are flights to Paris in two weeks?" antaa vastauksen "Roundtrip flights from Helsinki to Paris leaving November fifth and coming back November 11th start at 229 euros". Mistä Home päättelee matkan keston on arvoitus, mutta ainakin se tietää että Espoota lähin kenttä on Helsinki-Vantaa.

Tekoälyissä on jonkin verran eroja. Vertailua vaikeuttaa Echon jatkuva kehittyminen. Vielä keväällä Echo ei osannut käännöksiä lainkaan, mutta nyt tulokset menevät tekstimuodossa kännykkään. Home on paljon fiksumpi, se osaa lausua esimerkiksi selkeällä, täysin aidolla suomella "Hyvää iltaa" kun siltä kysytään "How do you say Good evening in Finnish". Kunpa sama onnistuisi toisinpäin!

Molempien tekoäly on hyvin rajallista, eikä osaa esittää täydentäviä kysymyksiä. Kun pyytää soittamaan Memories, Echo räväyttää ilmoille Panic at the disco -yhtyeen kappaleen ja Home alkaa soittaa Shawn Mendesiä. Kumpikin saa hakea Cats-musikaalin version erikseen pyytämällä, mutta ei näköjään ymmärrä mitään kappaleiden suosiosta vaan tyytyy ensimmäiseen vastaantulevaan osumaan.

Kysymykseen "Who wrote Moby Dick?" Echo vastaa "Moby Dick's authors are Led Zeppelin, John Barnham, John-Paul JOnes and Jimmy Page". Echo sentään tietää, että kyse on jenkkiläisen kirjallisuuden klassikosta ja vastaa oikein "Herman Melville wrote Moby Dick".

Home tukee yleisiä älykodin oheislaitteita, mutta harmi kyllä Fitbit puuttuu listalta. Amazon Echossa on kenties isomman kaiuttimen myötä selvästi parempi äänentoisto.

Lisäys 29.10.2017: Yllättävää, että kumpikaan ei osaa kertoa IP-osoitettaan. Olisi hyödyllinen tieto esim. kotiverkon palomuurin kannalta.