perjantai 24. tammikuuta 2014

Galaxy Gear - kello etsii käyttöä

Älykelloista ennustetaan tämän vuoden hittituotetta. Saapa nähdä. Luovuin rannekellosta jo 1990-luvulla enkä ole sen jälkeen kaivannut laitetta takaisin. Muuttaisiko Samsungin Gear käsitykseni älykellon tarpeellisuudesta?

Ensi kosketus Geariin oli vähemmän lupaava. Näytölle ilmestyi koodi 38EC ja animaatio, jossa kaksi laitetta lähestyi toisiaan. Luulin jo, että kello on rikki ja että kyse on virhekoodista. En ole vuosiin joutunut tutkimaan käyttöohjetta saadakseni uuden laitteen toimimaan, mutta nyt jouduin etsimään netistä ohjekirjan ja perehtymään asiaan.

Latausta varten Gear pitää asettaa telineeseen, joka puolestaan kytketään usb-laturiin. Kun kello on ladattu, Samsung-puhelimen NFC-ominaisuus kytketään päälle ja laitteet asetetaan riittävän lähelle toisiaan, jotta puhelin tunnistaa kellon. Sen jälkeen se lataa netistä hallintaohjelman, jonka kautta kelloa ohjataan.

Tässä on jo monta kömpelöä kohtaa. Kelloa pitäisi voida ladata ilman telakkaa, etenkin kun akku kuluu käytössä nopeasti. Lisäksi älykello-nimitys on aivan väärä, laitehan on tyhmä kuin saapas. Se saa kaiken tiedon bluetoothilla isäntäpuhelimelta.

Ranteessa Gear tuntuu hieman epämukavalta, vaikkei suurensuuri olekaan. Ranneke on turhan jäykkä. Kello aktivoituu kättä nostamalla, jolloin se näyttää kellonajan, päiväyksen ja säätilan. Aloitusnäyttöä voi tietenkin räätälöidä mieleisekseen.

Aloitusnäytössä on kellonaika ja säätila.
Näyttö on mukavan kirkas ja selkeä. Kellossa on vain yksi painike, sovelluksia ja asetuksia hallitaan vetämällä sormea näytön pinnalla.

Älykello on puhelimen satelliitti, eräänlainen langaton pääte. Se näyttää esimerkiksi puhelimeen saapuneen tekstiviestin:

Tekstiviesti on vastaanotettu.
Sillä voi myös valita jonkin vakiovastauksista:

Vakioviestin lähetys.
Näytölle saa numerot, joilla voi soittaa haluttuun numeroon. Tiedot voi valita myös osoitekirjasta.

Eräs vakiosovelluksista on kamera, joka on piilotettu hauskasti kellon rannekkeeseen. Sillä voi ottaa kuvia puolisalaa. Kuvan koko on 1392 x 1392 pikseliä ja laatu samaa tasoa kuin ensimmäisissä kamerapuhelimissa.
Rannekkeessa on agenttikäyttöön sopiva salakamera.
Kellon asetuksia hallitaan ohjelmalla, joka tukee muutamia Samsungin omia puhelimia.

Hallintaohjelma on älypuhelimessa.
Kellossa toimivia sovelluksia voi ladata Samsungin omasta kaupasta. Esimerkiksi sosiaalista mediaa varten on tarjolla useita ilmaisia ohjelmia.

Somea ranteeseen.
Twitter-sovellus voisi olla oikeasti käyttökelpoinen:

Twiitit rannekelloon.
Reaktiot Gearia kohtaan ovat olleet... sanotaanko varauksellisia. T3 sanoi tylysti "the more we used it the more useless it became".

Ongelmana on ensinnäkin akkukesto. Tämä ilmoitus tulee äkkiä tutuksi:

Akku lopussa - taas.
Toinen ongelma on sopivien sovellusten puute. Mitä älykellolla voi tehdä sellaista, mihin älypuhelin ei kävisi vähintään yhtä hyvin? On kiva saada tietää uusista twiiteista, FB-päivityksistä tai sähköposteista, mutta täytyykö tiedon olla aivan reaaliaikainen? Se haittaa vain keskittymistä ja ajattelua.

On joitakin tilanteita, joissa ei halua kaivaa puhelinta taskusta ja silloin viestien selaaminen kenenkään huomaamatta rannekellosta voi olla iso apu. Mutta suomalaisessa kulttuurissa niitä on vähän.

Mieleen tulee muutama käyttökohde. Olisi näppärää, jos kellolla voisi vaihtaa television kanavaa, säätää vahvistimen äänenvoimakkuutta tai ohjata Powerpoint-esitystä puheen aikana. Myös erilaiset terveyssovellukset, kuten verenpainemittari voisivat houkutella.

Käyttökelpoisuutta lisäisi oleellisesti suomenkielinen puheentunnistus. "Siirrä palaveria tunnilla", "Mikä on Nokian pörssikurssi juuri nyt?", "Sataako Tampereella?" -- jos kellolta voisi kysyä tällaisia, sen käyttökelpoisuus nousisi merkittävästi. Nyt kellon 299,90 euron hinta on turhan korkea ominaisuuksiin nähden. Toisaalta kelloa on niputettu yhteen Galaxy Note 3:n kanssa (jolla tämänkin sivun valokuvat on otettu), ja sellaisena paketti toimii hyvin.

Jos älykelloihin saataisiin yleinen standardi, sitä voisi käyttää esimerkiksi yleisötilaisuuksissa äänestyksiin ja peukutuksiin, tai vaikkapa tarjoilijan kutsumiseen paikalle. Tähän on kuitenkin vielä matkaa.

Saapa nähdä, onnistuuko edes Apple tekemään älykellosta aidosti hyödyllisen. Joidenkin huhujen mukaan sen julkistusta on siirretty akkuongelmien vuoksi.

Nykyisellään kellon hyödyllisin ominaisuus on värinä, joka kertoo yhteyden puhelimeen katkenneen. Siitä käyttäjä huomaa, että puhelin on unohtumassa kotiin tai autoon. 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Päivän huijaus: maksullinen ajurien tarkistus

Huijauksia ja kyseenalaisia tarjouksia netissä riittää. Päivän huijauksena olkoon WinZipin ajuritarkistin. Sitä mainostetaan Youtube-videoissa:

Huijarin tunnistaa raflaavasta mainoksesta.
Mainosta on näkynyt myös monilla web-sivuilla:

Sama mainos web-sivulla.
Mainos tarjoaa pakkausohjelmasta tunnetun WinZipin tarkistusohjelmaa, joka etsii koneesta vanhentuneita ajuritiedostoja:

"Lataa ilmaiseksi" lupaus on harhaanjohtava.
Totta kyllä, ohjelma toimii. Se ilmoittaa vanhentuneista ajureista ja tarjoaa latauspainikkeet uusia varten -- kunhan käyttäjä ensin maksaa noin 35 euroa ohjelman rekisteröinnistä.

Kolme vanhentunutta ajuria löytynyt.
Huijaukseksi ohjelman tekee se, että lupaus ilmaisuudesta on harhaanjohtava. Lataus on kyllä ilmainen, mutta käyttö ei. Lisäksi markkinointi on valheellista, koska "Tietokoneen suorituskyky on heikko" -ilmoitus tulee vaikka käyttäjällä olisi allaan uusin teho-PC, jonka ajurit ovat viimeisintä versiota.

Microsoftin Security Essentials pitää tarkistinta haittaohjelmana:

Microsoftin mielestä tämä on haitaksi.
Koska tarkistin ei tuota suoranaista vahinkoa, sen luokitteleminen haittaohjelmaksi on tulkinnanvaraista. Joka tapauksessa käyttäjän harhaanjohtaminen on huonoa bisnestä eikä ohjelmaa kannata ladata.

Ohjelmasta on useita variaatioita eri nimillä (esimerkiksi rekisterin tarkistusohjelma RegClean Pro). Yhteistä niille on samanlainen käyttöliittymä ja intialainen valmistaja. Asetuksista ohjelmien käyttöliittymän saa valittua myös suomenkieliseksi:

Suomenkielisyys ei takaa ohjelman luotettavuutta.
Eräs ohjelmista on Advanced System Protector, jonka pitäisi löytää koneesta haittaohjelmia. Pahimmat valeturvaohjelmat saastuttavat koneen ensin itse ja ilmoittavat sitten löytäneensä haittaohjelmia, joiden poistosta pitää maksaa.

Advanced System Protector ei ole niin paha, se antaa puhtaasta koneesta puhtaat paperit:

Haittaohjelmia ei löydy.
Latasin koneelle kolme haittaohjelmaa, jotka ohjelma löysi kunhan zip-tiedostot oli ensin purettu.

Kolme testihaittaohjelmaa löytyi.
Ohjelma ei osaa tutkia zip-tiedostojen sisältä. Löydetyt haittaohjelmat olisi saanut poistettua maksamalla rekisteröinnistä:

Haittojen poisto maksaisi 19,95 euroa.
Päivitetty 9.1.2014

maanantai 6. tammikuuta 2014

Onko Ubuntu vieläkään valmis taviskäyttäjälle

Ilta-Sanomien toimittaja kysyi juttua varten, miten Windows XP -käyttäjän tulisi menetellä kun Microsoft lopettaa tuen 8.4.2014.

Vastauksestani puuttui suositus vaihtaa Ubuntuun, mikä herätti närkästystä joissakin Linux-käyttäjissä. Vanhassa Windows XP -koneessa olevan käyttöjärjestelmän korvaaminen Ubuntulla niin, että työtiedostot, asetukset, ajurit ja oheislaitteet säilyvät, on erittäin hankala tehtävä. Lisäksi sovellukset pitää vaihtaa, koska tutuista Windows-sovelluksista ei todennäköisesti ole Linux-versioita.

En todellakaan lähtisi vaihtamaan taviskäyttäjän vanhaan koneeseen erilaista käyttöjärjestelmää. Tilanne on toinen, jos ollaan ostamassa uutta konetta. Mikäli käyttö rajoittuu nettipalveluihin tai toimistosovelluksiin, uusi Ubuntu voi olla hyväkin vaihtoehto. Työpöydältään käyttö muistuttaa paljon Windowsia. Jos on valmis vaihtamaan Microsoftin Officen Open/Libre Officeen, erot eivät ole kovin suuria. Turha silti odottaa, että Word/Excel-tiedostot siirtyisivät näiden kahden järjestelmän välillä muuttumattomina.

Parasta on, että Ubuntu on ilmainen eikä haittaohjelmista tarvitse olla huolissaan. Tukea löytyy verkosta kysymällä. Mutta Ubuntussa on omat ongelmansa.

Asensin muutama vuosi sitten vanhaan Lenovon läppäriini Ubuntun ja Windows 7:n. Ubuntulla akku kesti noin puolet siitä mitä Windowsilla. Lisäksi langattoman lähiverkon löytäminen kesti kiusallisen pitkään, kun se Windows 7:lla tapahtui muutamassa sekunnissa lepotilasta heräämisen jälkeen.

Eniten yllätyin Ubuntun muistivaatimuksista. Perustin koemielessä koneeseen useita käyttäjiä. Vaihto aktiivisesta käyttäjästä toiseen sujui Windows 7:lla näppärästi, mutta Ubuntu näytti tukehtuvan kahteen käyttäjään. Se olisi kaivannut lisää muistia. Ja kuitenkin Ubuntun piti olla se, joka toimii sujuvasti vähälläkin muistilla vanhassa koneessa.

Lopulta lopetin Ubuntun käytön läppärissä. Sain viritettyä kaiken toimimaan, mutta en keksinyt mitään syytä, miksi buutata Ubuntuun Windowsin sijaan.

Asensin myös Ubuntun 8.04-version ("Hardy Heron") pöytäkoneeseen. Se toimi hyvin ja päivitys 9.04-tasolle ("Jaunty Jackalope") sujui helposti -- ja ilmaiseksi!. Näytölle tuli tosin varoituksia, mutta mitäpä niistä:

Ei ajuria? No, ei kai se haittaa...
Kyseisen Ubuntun tuki jäi kuitenkin lyhtyaikaiseksi ja turvapäivityksetkin lakkasivat. Microsoft on tukenut Windows XP:tä 13 vuoden ajan, mutta Ubuntun jäi muutamaan vuoteen. Pitää tietää, että Ubuntusta on erikseen LTS-versioita (Long Time Support), joita on luvattu tukea pidempään. Uusin LTS-versio on 12.04, jonka tuen luvataan kestävän ainakin huhtikuuhun 2017 asti (lyhyt aika sekin Windows XP:hen verrattuna).

Turvapäivitysten loppumisen vuoksi Ubuntu oli pakko päivittää. Mutta sepä ei onnistunutkaan:

Not supported.
Ilmeisesti vika oli siinä, että päivitys onnistuu vain edellisestä versiosta seuraavaan, eikä versioiden yli voi hypätä. Mistään ei löytynyt nappulaa, jolla olisi saanut päivitettyä Jaunty Jackalopen ensin Karmic Koalaksi ja siitä Lucid Lynxiksi (kuka näitä nimiä oikein keksii? Nörttimäiset nimet ovat kyllä hauskoja, mutta tuskin lisäävät uskottavuutta).

Tässä vaiheessa kokenut Linux-nörtti olisi tehnyt pari skriptiä ja antanut loitsun sudo apt-get (tukku parametreja tähän). Taviskäyttäjä olisi lyönyt hanskat tiskiin ja ikävöinyt Windowsia.

Minäkin jätin loitsut lukematta ja formatoin tyynesti koko osion. Hain uusimman 13.10-version ("Saucy Salamander") ja aloitin alusta.

Näyttää siltä, että Ubuntulla on vielä matkaa taviskäyttäjien koneisiin.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Maksi-puhletti Samsung Galaxy Note 3

Galaxy Note 3 on puhletti, jossa on maksimaalisesti kaikkea -- ainakin kokoa, näyttöä ja ominaisuuksia. Puhletti on hauska uudissana kuvaamaan laitetta, joka on teknisesti älypuhelin, mutta kokonsa puolesta lähestyy tablet-laitteita.

Näyttö on sanalla sanoen loistava.
Teknisesti Note 3 edustaa alan huippua. Prosessorina on neliytiminen Snapdragon 800 jonka kellotaajuus on 2,3 GHz. Työmuistia on ennätykselliset kolme gigatavua. Muuta muistitilaa on 32 gigatavun verran ja sen voi vielä tuplata micro-sd-muistikortilla. Tietenkin mukana ovat myös 4G-, NFC- ym. tekniikat. Vain käyttöjärjestelmä ei ole ihan uusinta uutta; testilaitteessa oli Android 4.3 sekä suuri joukko Samsungin omia laajennuksia, joiden hyöty vaihtelee haitallisesta erinomaiseen. Toimintoja ja ominaisuuksia on niin paljon, ettei kukaan laitteen omistajista ehdi tutustua niistä puoleenkaan.

Paksuus on vain noin 8 milliä ja painoa 168 grammaa.
Näytön koko on mahtavat 12,7 x 7,2 senttiä (lävistäjä 5,7 tuumaa) ja tarkkuus 1920x1080 pikseliä. Super Amoled -tekniikalla toteutettu kuva on paras koskaan näkemäni. Värit ovat kirkkaat eikä kuva muutu lainkaan, vaikka näyttöä kallistaa eri suuntiin. Tuntuu kuin näytön paikalla olisi tulostettu värikuva.

Super Amoled-näyttö pääsee oikeuksiinsa varsinkin kuvatessa. Tämän puhletin jälkeen kaikki muut älypuhelimet tuntuvat pieniltä ja himmeiltä. Iphone 5S:ää ei kannata edes verrata. Myös television katselu esimerkiksi Yle Areenan kautta toimii loistavasti.

Galaxy Note 3 voisi olla vanhemman ihmisen älypuhelin, sillä suuresta tarkkuudesta huolimatta näytölle mahtuu vain saman verran tai jopa vähemmän tietoa kuin muissa Android-puhelimissa. Tekstit ja kuvat näkyvät vain tavanomaista isompana. Esimerkiksi aloitusnäytöstä ei hevin uskoisi, että pikseleitä on täyden HD-tarkkuuden verran.

Aloitusnäkymä
Iso laite mahtuu hyvin käteen, mutta saman käden sormet eivät yllä kaikkiin näytön kulmiin. Apuun pitää ottaa toisen käden sormet tai pieni kynä, joka vedetään esiin laitteen pohjasta tarvittaessa.

Kynä vedetään ulos laitteen alareunasta.
Korvalle nostettuna vaikutelma on hieman koominen -- aivan kuin tabletille puhuisi.

Ergonomian kannalta Note 3:ssa on muutamia ongelmia. Aloituspainikkeen molemmin puolin ovat Androidille tyypilliset Ominaisuudet- ja Takaisin-toiminnot. Niiden symbolit on valaistu vain muutaman sekunnin ajan, sen jälkeen toiminnot ovat täysin näkymättömiä. Kestää aikansa oppia, mistä paluu edelliselle tasolle tehdään.

Äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ovat laitteen vasemmassa ja virtakytkin oikeassa reunassa. Molempia tulee painettua usein tahattomasti. Varsinkin kuvattaessa olisi hyvä, jos laitetta voisi tukea alustaan, mutta se aktivoi vahingossa joko zoomauksen tai laitteen sammutuksen.

Isosta näytöstä huolimatta kuvakkeita mahtuu sivulle vain 25 kappaletta.
Takakansi on nahkaa muistuttavaa muovia, mikä pitää puhelimen hyvin paikallaan pöydän pinnalla. Kansi on irrotettava, joten akun voi vaihtaa. Yli 12 Wh:n varauskyky (jännite 3,8 volttia; kapasiteetti 3,2 Ah) takaa, että virtaa riittää isosta näytöstä huolimatta koko työpäiväksi. Vertailuissa muiden huippumallien kanssa (Lumia 1020, iPhone 5S) Note 3:n akkukesto oli pisin niin videotoistossa kuin puheluissakin.

Vaihdettava akku -- jess!
Yleisiä toiminta-asetuksia säädetään pikavalikosta, ja niitä riittää:

Pikavalikko kuvaa toimintojen määrää.
Kamerassa on 13 megapikseliä ja se tuottaa mainioita kuvia. Värit ovat selkeät ja kirkkaat. Vähässä valossa laite prosessoi kuvaa voimakkaasti, mikä hävittää yksityiskohdat, mutta säilyttää värit monia muita puhelimia paremmin. Omalla näytöllä kuvat näyttävät silloinkin erinomaisilta. Verrokkina ollut Lumia 920 ottaa parempia kuvia erittäin vähässä valossa pitkän valotusaikansa ansiosta, mutta sillä oli usein vaikeuksia tarkentua hämärässä kohteeseensa, kun taas Note 3:n tarkennus toimi mainiosti.

Erikoisuutena kamerassa on super-HD-kuvaus peräti 3840x2160 pikselin tarkkuudella. Videotiedosto tallentuu mp4-muotoisena ja hurjasta datavirrasta huolimatta kuvan liike on täysin sulavaa. Minuutin testivideo vei 395 megatavua tilaa, mutta näytti upealta PC:n 26 tuuman 2560x1440 näytöllä.

On jokseenkin huvittavaa, että tällä hetkellä parasta kuvanlaatua uusiin 4K-supertelkkareihin saa älypuhelimella!

Supertarkkaa videokuvaa peräti 3840x2160 tarkkuudella.
Osa Samsungin lisätoiminnoista on tuttuja aiemmista S-sarjan puhelimista. Puhelin pystyy vierittämään näyttöä ylös tai alas riippuen siitä, mihin silmä katsoo. Ominaisuus vaatii riittävän valaistuksen ja on toimiessaan liki aavemainen. Näyttö reagoi sormeen jo ennen kosketusta, mitä voi käyttää suurentamiseen tai vierittämiseen. Onneksi kaikki erikoisuudet voi kytkeä pois päältä.

Yksi näppärä toiminto on näytön jakaminen kahtia sitä tukevissa sovelluksissa. Esimerkiksi Twitterissä on mukava nähdä sekä twiitti että linkitetty www-sivu yhtä aikaa:

Ison näytön ansiosta ikkunointi on hyödyksi.
Kynää voi hyödyntää monella tavalla. Sillä voi merkitä alueita näytöltä tai käyttää sormen sijaan kohteiden osoittamiseen. Kynällä voi myös avata laitteen lukituksen:

Puhelimen avaus kynällä.
Nimikirjoituksesta huolimatta pitää määritellä vara-pin-koodi ja laite itsekin muistuttaa, ettei oma käsiala ole kovin luotettava todennuskeino. Mutta hauska se on.

Eniten hyötyä kynästä on muistiinpanoja tehtäessä, koska niihin voi lisätä piirrettyjä elementtejä. Lisäksi käsialan tunnistus on kehittynyt niin hyväksi, että tekstiviestien ja sosiaalisen median päivitysten kirjoittaminen käsin käy nopeammin kuin näppäimistöä tökkimällä.

Tekstintunnistus toimii yllättävän hyvin.
Notesin automaattikorjaus on ärsyttävä, sillä se korjaa sanoja lupaa kysymättä. Kirjoittajan pitää tarkkailla näyttöä koko ajan, jottei teksti lähde maailmalle aivan hullussa muodossa. Pahinta on, että kun huomaa laitteen korjanneen oikean sanan vääräksi, sen poistaminen ei auta -- uudelleen kirjoitettu sana korjataan samalla tavalla vääräksi.

Joissakin tilanteissa ehdotusautomatiikka menee aivan metsään. Esimerkiksi hashtagit se poimii jostain avaruudesta, eikä salaa toiseksi vaihdettu tagi muistuta alkuperäistä edes etäisesti.

Kirjoittajan on syytä olla tarkkana.
Miten ihmeessä #kirja -hashtag pitää puhelimen mielestä vaihtaa #marraskuuksi? Muut ehdotukset ovat aivan yhtä päättömiä.

Puhetta ymmärtävä tekoäly (à la Siri) ei toimi suomeksi, mutta sen käyttö huvittaa varsinkin lapsia. Vihdoinkin kone, joka ymmärtää puhetta ja osaa vieläpä vastata kysymyksiin hakemalla tietoja netistä.

Puhelimelta voi kysyä kuka on Suomen presidentti.
Samsungin askelmittari on hauska, mutta ehkä jokin pienempi puhelin sopisi tarkoitukseen paremmin?

Kävelykaveri laskee askelia.
Sen sijaan lämpötila- ja kosteusmittarit ovat erittäin kiinnostavia varsinkin matkailtaessa. Niiden soisi yleistyvän kaikissa älypuhelimissa.

Samsungin oma Knox-ohjelmisto eristää käyttäjän oman ympäristön täydellisesti yrityksen hallinnoimasta osuudesta. Tämä mahdollistaa vuorottelun henkilökohtaisen ja työkännykän välillä. Ohjelman kokeilu johti kuitenkin siihen, että puhelin alkoi kysyä oletusarvona olevan ohjelman valintaa.

Miten nämä saa loppumaan?
Valinnan jälkeen puhelin ohjeisti "Poista sovelluksen oletusasetukset käytöstä valitsemalla Tehtävienhallinta > Poista oletus ja napauta Tyhjennä", mutta lukuisista yrityksistä huolimatta tästä kyselystä ei päässyt kokonaan eroon.

Aluksi tuntuu, että Note 3 on liian iso. Kokoon tottuu kuitenkin nopeasti ja kirkas, suurikokoinen näyttö yhdistettynä tehokkaaseen prosessoriin on ennen pitkää vastustamaton yhdistelmä. Note 3 on juuri oikea laite tehokkaaseen netti- ja sovelluskäyttöön. Jos pääpaino on puhumisessa, kannattaa katsella jotain perinteisempää älypuhelinta.

Laitteen hinta on noin 690 euroa.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Palomuurin vuosiraportin kertomaa

Olen pitänyt vuodesta 2005 lähtien vanhaa Windows XP -konetta netissä palomuurin ulkopuolella. Koneella on suojanaan vain Windowsin oma vakiomuuri, eikä edes päivityksiä ole ajettu useaan vuoteen. IP-osoite on pysynyt koko ajan samana eikä ko. osoitteesta ole muuta liikennettä.

Laskin pikaisesti muutamia tilastoja viime vuoden liikenteestä. Excelin pivot-taulukointi on tehokas työväline, vaikka sen käyttö vaatiikin vähän opiskelua.

Vuosi 2013 palomuurin näkökulmasta.
Tilaston mukaan koneen portteja koputeltiin viime vuonna 59433 kertaa eli keskimäärin 163 kertaa vuorokaudessa. Loppukeväällä ja kesän alussa on kaksi outoa piikkiä, muutoin koputtelu on ollut hyvin tasaista.

Eniten yhteydenottoyrityksiä kohdistui porttiin 22 (ssh). Sen kannoilla on outo portti 14264. Kolmantena on 3389 (RDP, Microsoft Terminal Server), neljäntenä 5060 (SIP) ja viidentenä tilastossa näkyy ICMP, jolla ei ole varsinaista porttinumeroa.

Mielenkiintoista on, että aiemmin yleiset 445 (Windowsin levyjako) ja 135 (Microsoft Endpoint Mapper) ovat pudonneet kärkisijoilta. Se kertoo Windows-matojen häviämisestä.

Yleisin ip-osoite lokissa viittaa Tunisiaan, samoin kolmas. Tarkkoja ip-osoitteita ei välttämättä pysty selvittämään (keskisarake), koska lokimerkinnät voivat olla vuoden vanhoja. Oikeanpuoleisessa sarakkeessa on whois-palvelusta käsin etsitty tulos.

Eniten yhteydenottoja... Tunisiasta?
Espoolaisesta Medix-laboratoriosta on pommitettu testikoneen osoitetta 319 kertaa 30.9.2013 8:33 - 2.10.2013 7:51 välisenä aikana. Yritykset ovat kohdistuneet portteihin 445 ja 139, mikä kertoo saastuneesta Windows-koneesta. Ilmeisesti maanantaiaamuna tartunnan saanut kone on tunnistettu ja puhdistettu keskiviikkoaamuna. Lyhyessäkin ajassa aktiivinen haittaohjelma ehtii tehdä lukuisia yrityksiä.

Olisi kiinnostavaa verrata tuloksia edelliseen vuoteen, mutta koneen sammumisen vuoksi lokissa on usean kuukauden aukko.

Vuoden 2012 lokissa on aukko.
Datasta puuttuu 34 prosenttia, mikä vastaisi 41659 lokiriviä koko vuodelle. Porttien koputtelu on siis hieman lisääntynyt.

Pitkällä tähtäimellä tilanne on toinen. Vuoden 2007 tilasto (muutama päivä tammikuusta puuttuu) näyttää 60194 yhteydenottoa, joten takavuosista netin murtoyritykset ovat vähentyneet käyttäjämäärien kasvusta huolimatta.

Vuonna 2007 oli vilkasta.
Ainakin tältä osin netin turvallisuus on siis kehittynyt oikeaan suuntaan, vaikkei sitä uutisotsikoista uskoisikaan.

torstai 2. tammikuuta 2014

LG-television usb-tallennus omii tikun itselleen

Televisioissa yleistynyt usb-tallennus korvaa digiboksin silloin, kun kyse on pelkästä ajansiirrosta. Usb-tallennuksen toteutus vaihtelee merkistä toiseen, joten kannattaa tarkistaa asia ennen television valintaa.

LG:n television usb-tallennus ei miellytä käyttäjää. Tavallinen tikku ei kelpaa, vaan muistin pitää näyttää kiintolevyltä. Käytin Kingstonen 64 gigan uutta tikkua, joka täyttää tämän vaatimuksen. Televisio varoittaa, että Time Machine -ominaisuus vaatii muistin alustamisen. Hyväksyin sen. Sen jälkeen tallennus onnistui, mutta koska televisiossa on ainoastaan yksi viritin, vain katsottavaa kanavaa voi tallentaa. Edes vaihto kanavanipun (multipleksin) sisällä ei onnistu.

Sen jälkeen halusin palauttaa tikun pc-käyttöön. Yllättäen tietokoneet eivät enää reagoineet tikun kytkemiseen millään tavalla. Maallikko olisi kuvitellut tikun menneen rikki.

Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Windowsin levynhallinta näytti, että teleivisio oli tikkua alustaessaan luonut sille kaksi partitiota ja oman tiedostojärjestelmän:

Usb-tikku/levyasema ei olekaan rikki, vaikkei pc sitä tunnista.
Poistamalla partitiot, perustamalla uuden ja alustamalla tikun se alkoi taas näkyä pc:lle normaalisti.

On vähän vaikea ymmärtää, miksi LG:n televisio haluaa omia koko muistin itselleen. Miksei tallennuksia voi tehdä tavalliselle ntfs-tiedostojärjestelmälle? Fat32 ei kelpaa, sillä se rajoittaa yhden tiedoston koon enintään neljään gigatavuun.

Tekijänoikeusjärjestöjen miellyttämisestä tässä tuskin on kyse, sillä sama televisio toistaa tikulta .mkv-tiedostot, joita tuskin käytetään muuhun kuin piraattielokuvien jakeluun. Laitevalmistajat käyttävät piratismia oman myyntinsä vauhdittamiseen, mutta lisäävät sitten laillisten käyttäjien harmiksi tällaisia rajoituksia. Vaikea ymmärtää.