sunnuntai 16. helmikuuta 2014

ZTE Grand S Flex on kelpo perusälypuhelin

Kiinalainen ZTE tunnetaan edullisista puhelimistaan. Viime vuoden lopulla Suomessa myyntiin tullut Grand S Flex -malli on isolla näytöllä varustettu 4G-puhelin, jonka edullinen hinta houkuttelee.

Prosessorina on 1,2 GHz tuplaydinmalli ja laitteessa on yksi gigatavu työmuistia sekä 16 gigatavua massamuistia. Puhelimessa on FM-radio, mutta ei NFC:tä eikä muistikorttipaikkaa. Takakuori on kiinteä, joten akkua ei voi vaihtaa. 2300 mAh:n kapasiteetti riittää antamaan laitteelle pitkän toiminta-ajan. Painoa on 130 grammaa.

ZTE:n näyttö on kooltaan melkeinpä optimaalinen. Viisi tuumaa on riittävän iso, mutta kuitenkin laite mahtuu hyvin käteen. Kuvanlaatu on hyvää keskitasoa, mutta pikseleitä on vain 720 x 1280, joten aitoon HD-tasoon se ei yllä.

VIisi tumaa on hyvä koko puhelimelle.
Mikro-usb on poikkeuksellisesti vasemman kyljen alareunassa. Takapuolella on kamera, joka on sijoitettu aivan kotelon yläreunaan.

Kamera on aivan yläreunassa.
Sijainti on hyvä silloin, kun otetaan pystykuvia, mutta vaakakuvissa kamerasta haluaa pitää kiinni molemmin käsin ja silloin sormet peittävät linssin turhan helposti. Takakuori on valkoista muovia, mikä tuntuu jämäkältä mutta antaa silti hieman halvan vaikutelman. No, halpamallistahan tässä on kyse.

Kameran tarkkuus on kahdeksan megapikseliä, mutta kuvaformaatti on yllättäen 3264 x 2448 eli vanha 4:3. Vakiona olevassa kameraohjelmassa ei ollut mahdollisuutta kuvasuhteen muuttamiseen. Kuvanlaatu on keskitasoa, värit jäävät hieman haaleiksi eikä ohjelma tallenna kuviin kaikkia exif-tietoja.

Kamera on OK, mutta 4:3 kuvasuhde tuntuu vanhanaikaiselta.
Android-versio on 4.1.2 eli jo suhteellisen vanha. Valmistajan omia lisäyksiä on vain vähän, mistä useimmat käyttäjät ovat tyytyväisiä. Mi-Pop näyttää ruudulla ohjelmallisen painikkeen, johon voi kytkeä halutun toiminnon. Oletusarvona se toimii peruutuspainikkeena.

Mi-EasyAccess on valikko, johon saa määritellä valmiiksi yleisimmin käytetyt sovellukset. Ahkera somettaja voi kytkeä vihreään Facebookin ja punaiseen vaikka Instagramin. Valikko tulee näkyviin puhelinta avattaessa.

Mi-EasyAccess.
 Muutoin puhelimen aloitusnäyttö on tuttu ja turvallinen:

Aloitusnäyttö ZTE:n tapaan.
Puhelin loistaa tekstinsyötössä. Siinä on vakiona Touchpal X -ohjelma, joka antaa rajattomat mahdollisuudet tekstinsyötön säätämiseen ja tukee esimerkiksi sanaeleitä (word gesture), mikä nopeuttaa kirjoittamista. Eri alojen sanastoja voi ostaa erikseen 0,99 dollarilla.

Tekstinsyötössä on runsaasti lisävalintoja.
Mielenkiintoisinta on mahdollisuus syöttää teksti sanelemalla suomeksi. Kuten yläkuvasta näkyy, se onnistuu varsin hyvin. Muutaman kirjaimen korjauksia joutuu tekemään (kuten yllä "zanella"), mutta niiden korjailu on nopeampaa kuin tekstin naputtelu merkki kerrallaan.

Vielä muutama esimerkki sanelluista tekstiviesteistä:

Suomen tunnistus onnistuu yllättävän hyvin.
Ainoa ongelma on, etten keksinyt tapaa miten sanella välimerkkejä. Dragon Dictate ymmärtää pilkun, pisteen ja kysymysmerkin, mutta Touchpalista ne menevät läpi pelkkinä sanoina.

Haku toimii myös Googlen kanssa. Kun puhelimelle lausuu sanan "olympialaiset", näytölle ilmestyy Sotshin sivu:

"Hae olympialaiset".
Grand S Flex on kelpo perusälypuhelin. Hintaluokka 250 euroa lisää sen houkuttelevuutta. Nimekkäämpi Samsung S3 4G kahden gigan muistilla ja sd-korttipaikalla maksaa vajaan satasen enemmän.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Android-kuviin lumisade-efekti

Googleen on talven kunniaksi tullut hauska efekti: kun ottaa kuvan Android-puhelimella ja ravistaa puhelinta, se lisää kuvan päälle lumisade-efektin. Toinen ravistus ja kuva tallennetaan pysyvästi animoituun muotoon.

Vanha kikka 1980-luvun lopusta -- animoidut GIFfit -- ovat taas käytössä, mutta tulos on hauska:

Lunta tulvillaan...
Jos selaimesi näyttää animoidut GIFit oikein, yläkuvassa olevan lumen pitäisi leijalla valokuvan päällä. Valitettavasti Facebook ei ymmärrä GIFfejä, se kääntää kuvat JPEG-muotoon ja silloin efekti katoaa.

Virtuaalinen keinolumi onkin nyt tarpeen, sillä talvi on etelässä lauha ja taivaalta sataa lähinnä vettä.

Hmm... isomman kuvan lumisade-efekti ei aina käynnisty Chrome-selaimessa.

Googlaamalla löytyi tällainen ohje asiaan: http://www.theverge.com/2013/12/12/5204592/google-plus-android-lets-you-shake-to-add-snow-to-photos.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

2G-3G-4G - onhan siinä eroa!

Harva asia on kehittynyt yhtä nopeasti kuin matkapuhelinten datasiirtonopeudet. Pieni vertailu havainnollistaa asiaa.

Samsung Note 3 + Saunalahden 4G -liittymä yltävät espoolaisessa Sello-ostoskeskuksessa yli 40 megabitin siirtonopeuteen:

2014 ja 4G

Ping-arvo on mukavat 30 millisekuntia, lähetysnopeus 43 ja latausnopeus peräti 51 megabittiä sekunnissa. Speedtest.net-ohjelman tulokset eivät ole tieteellisen tarkkoja, mutta kertovat kuitenkin sen, että lujaa mennään! Harvalla edes langallinen kotiyhteys pystyy tällaisiin nopeuksiin.

Kun puhelin asetetaan 3G-tilaan, palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin ja nopeus putoaa oleellisesti pienemmäksi:

2009 ja 3G
Tässä käytössä on 3G-tekniikan kehittyneempi HSDPA-siirtomuoto, alkuperäisen 3G:n nopeus jäi muutamaan megabittiin. Lähetysnopeus on vain kymmenesosa latausnopeudesta, mikä vastaa hyvin kodeissa yleistä langallista ADSL-liitäntää.

Viisi vuotta lisää taaksepäin ja tullaan EDGE-standardin aikaan:

2004 ja 2G
Ping-lukema eli kytkeytymisviive on peräti 356 millisekuntia. Oikeastaan EDGE oli 2G-tekniikan kehittyneempi versio eli 2,5G-sukupolvea. Kymmenessä vuodessa mobiili datasiirto on nopeutunut noin 500-kertaisesti.

Alkuperäisellä 2G:llä saatiin latausnopeutta vain 0,01 megabitin verran (9600 bittiä) -- mutta 1990-luvun loppupuolella sekin tuntui hienolta.

Vielä nyt 4G-asiakkaat pääsevät nauttimaan huimista nopeuksista. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen, kun yhä useamman taskussa oleva laite imuroi dataa megabittien vauhdilla. Lisäksi 4G-peitto on hyvin paikallista, jo 50 metrin siirtymä voi heikentää kentän kuuluvuutta niin paljon, että nopeus putoaa. Ylimmän kuvan mittaus on tehty optimioloissa kauppakeskuksen sisätiloissa.

Aivan oma kysymyksensä on se, mihin kännykässä tarvitaan kymmenien megabittien siirtonopeutta, ja miten runkoverkot kestävät lisääntyvän liikenteen. Ei ihme, että operaattorit haluavat rajoittaa dataliikenteen määrää, vaikka nopeus pysyisikin entisellään.

Nälkä on kasvanut syödessä, eivätkä megabitit enää tunnu miltään. Joskus on kuitenkin syytä olla tyytyväinen saavutettuun kehitykseen eikä aina valittaa sen puutteista.

torstai 6. helmikuuta 2014

4k-video on upean näköistä

4k-televisiot saavat paljon mediahuomiota, vaikka niistä ei juuri ole iloa puuttuvien elokuvien vuoksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt uusien älypuhelimen 4k-videokuvaus, joka tuottaa parhaimmillaan upeita videoita -- ja mikä parasta, katsomiseen ei tarvita kallista 4k-televisiota, pelkkä tietokone riittää.

Olen kuvannut muutamia testivideoita Samsungin Note 3 -kännykän UHD-tilassa. Tietokoneen 27" näytöllä 2560x1440 pikselin tarkkuudella ne näyttävät uskomattoman hyviltä. Ero videokameran HD-kuvaan on huomattava. Itse asiassa laatuero on paljon helpompi nähdä tietokonemonitorilla kuin 4k-televisiolla.

Blogger pienentää kuvia, joten en voi laittaa tähän liitteeksi alkuperäistä ruutukuvaa, mutta pienensin sen itse valmiiksi:
Samsungin 4K-video Windowsin Media Playerissä.
Kuva on uskomattoman terävä. Siitä saa aavistuksen katsomalla tätä ruudun keskeltä otettua rajausta:

Rajattu yksityiskohta videokuvan keskeltä. Wau!
Rajaus on otettu ylemmästä ruutukuvasta, jossa videon tarkkuutta on skaalattu alaspäin tietokonenäytölle sopivaksi Alkuperäinen videokuva on siis vielä tätäkin tarkempi. Hämmästyttävää.

Sitten ne varjopuolet. Aurinkoisella säällä suljinaika jää lyhyeksi ja koska kuva on progressiivinen, kameran kääntäminen kuvauksen aikana aiheuttaa nykivän efektin, mikä rasittaa silmiä. Puhelimessa ei ole kuvanvakaajaa, joten käsivaralta kuvattaessa kuviin tulee väistämättä pientä hyppimistä. Paras tulos saadaankin asettamalla puhelin telineeseen ja pitämällä se täysin paikoillaan kuvauksen ajan.

4K-video tuntuu olevan niin uusi asia, ettei edes eilen LG:n uutuusmallia esitellyt tuoteasiantuntija tiennyt puhelimensa osaavan myös UHD-kuvauksen. Hän oli lievästi yllättynyt, kun näytin valinnan kameraohjelman asetuksista. Näin siitä huolimatta, että LG valmistaa 4K-televisioita ja markkinoi niitä juuri äärimmäisen terävällä kuvalla.

Jos kuvaisin pieniä lapsia, hankkisin uuden puhelimen pelkän 4K-tallennuksen vuoksi -- niin paljon paremmalta kuva näyttää. Ja kun lapset ovat 30 vuoden päästä aikuisia, tavallinen HD-kuva näyttää heistä yhtä antiikkiselta kuin analoginen VHS-kuva meidän mielestämme.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Banaanipuhelimen paluu

LG esitteli tänään uutta huippumalliaan. LG G Flex on markkinoiden ensimmäinen kaareva älypuhelin. Se tuo mieleen Nokian "banaanipuhelimen" kaukaa 90-luvulta. Ja todella paljon onkin ehtinyt tapahtua 15 vuodessa! LG G Flex on kosketusnäytöllä varustettu tietokone, jota ei puhelimeksi tunnistaisi.

Kaareva puhelin, mitäs ideaa siinä on? Itse asiassa wanhanaikaiset lankapuhelimet olivat aina kaarevia. Kädensija oli muotoiltu niin, että luuri kaareutui lievästi pään ympäri ja toi mikrofonin lähelle suuta. Nyt kaarevuus on ennen kaikkea design-tekijä, jolla erottuu kilpailussa. Mutta on siitä hyötyäkin, sillä isolla näytöllä (peräti 6 tuumaa!) sormet yltävät paremmin näytön joka kolkkaan.

Kaarevuus on itse asiassa varsin lievää:

LG G Flex on lievästi kaareva.
Prototyyppi oli kuulemma vielä kaarevampi, jolloin se pysyi tasaisella pinnalla kyljellään. Siitä olisi ollut hyötyä vaikka videokuvauksessa!

Flexin reunat ovat täysin sileät, sillä painikkeet on sijoitettu takakanteen. Sileä reuna tekee käsittelystä helppoa, eikä äänenvoimakkuus tai virtakytkin aktivoidu automaattisesti, kuten muutoin mainiossa Samsung Note 3:ssa helposti tapahtuu.

Takakansi on erityistä kaksikerroskalvoa, joka "parantaa" naarmut itsestään. Sen tarkoituksena on pitää puhelin uudenveroisena arkipäivän kolhuista huolimatta. Mainio idea! Aika näyttää, miten hyvin se toimii. Tästä varsinkin Apple voisi ottaa oppia.

Näyttö on todella iso ja kirkas. Sen erottelukyky on kuitenkin vain 1280x720 pikseliä. Takakamerassa on 13 miljoonaa pikseliä ja laitteessa on kaikki modernit herkut. Android on aluksi tasoa 4.2.2, mutta myöhemmin on luvassa päivitys uudempaan.

Kuuden tuuman näyttö antaa muhkean kuvan.
Hauska lisävaruste on kaareva, saranoiden varassa kääntyvä kansi, joka peittää näytön. Kannessa on kuitenkin pieni kurkistusikkuna, josta esimerkiksi kellonaika näkyy sopivasti ulos. Myös perussovellukset, kuten musiikkisoitin, mahtuvat toimimaan pienessä kurkistusikkunassa. Sen koko on vain vähän pienempi kuin mitä ensimmäisten älypuhelinten koko näyttö oli.

LG on kopioinut Jollalta (joka kopioi sen Nokialta) kaksoiskoputuksen, joka "herättää" puhelimen. Samsungilta on kopioitu mahdollisuus ajaa kahta sovellusta rinnakkain.

Laite tulee myyntiin 14.2.2014 hintaan 799 euroa. Hinta on kova, mutta niin ovat laitteen ominaisuudetkin.