maanantai 31. elokuuta 2015

Googlen uusin laite on kodin troijan hevonen?

Google on esitellyt OnHub-nimisen wlan-tukiaseman, jota myydään kotikäyttöön. Hinta on korkeahko, jenkeissä 200 dollaria. Sillä hinnalla saa erittäin edistyneeksi ja helppokäyttöiseksi luvatun tukiaseman, jonka pitäisi tuoda langaton wifi-verkko vaikka mummonmökkiin.

Hmm... miksi Google valmistaa oman (tai no, todellinen valmistaja on TP Link) wifi-tukiaseman? Jokin ketunhäntä tässä on pakko olla. Toisaalta: onhan Applellakin kaksi omaa tukiasemamallia, eikä kukaan kysele mihin niitä tarvitaan.

Ulkoisesti OnHub on pelkistetty, siinä on esimerkiksi vain yksi Ethernet-portti. Myös asetukset ovat tavallista suppeammat ja ne pitää tehdä älypuhelimella, selainliittymää ei ole. Lieriömäinen muotoilu herättää huomiota ja tuo mieleen Applen Mac Pro -tehomikron.

Erikoisinta on tukiasemassa oleva kaiutin, joka siirtää äänellä asetukset älypuhelimeen. Todella innovatiivista!

Laitetta ei vielä saa Suomesta, joten on tyydyttävä lukemaan ulkomaisia arvioita. Ars Technica nimittää OnHubia troijan hevoseksi, jonka siirtonopeudet jäävät murto-osaan Applen omasta asemasta. Toisaalta Wall Street Journal (täh, arvostelevatko nekin reitittimiä?) kehuu laitetta nopeaksi ja niin älykkääksi, että vanha kotireititin alkaa näyttää tyhmältä.

Kumpaa pitäisi uskoa? Ars Technican analyysi on perusteellinen ja johtopäätös mielenkiintoinen: tässä vaiheessa OnHub on vain kallis wlan-purkki, mutta jatkossa Google voi päivittää sen tekemään mitä tahansa. Siitä vertailu troijan puuhevoseen, eikä ihan aiheetta. Kaikki automaattisesti pilvestä päivittyvät laitteet ja nettipalvelut herättävät epäilyjä.

Kuinka moni uskaltaisi tuoda Googlen laitteen kotiinsa? Entä jos se seuraa koko sisäverkon liikennettä ja lisää tiedot käyttäjästä kerättyyn mainosprofiiliin? Laitteessa on kaiutin, joten onko siinä myös mikrofoni? Salakuunteleeko Google mitä kotona puhutaan? Googlen ilmoituksen mukaan mikrofonia ei ole, mutta toisaalta jokainen kaiutin pystyy toimimaan myös mikrofonina - mitä isompi kalvo, sitä herkempi.

Todennäköisesti OnHubista tulee Googlen älykotitekniikan keskipiste. Wlan-reititin on vain tapa saada laite myytyä koteihin, ja toki wlan-yhteydestä on hyöytä myös älykkäille vesihanoille, sähkökytkimille ja ovilukoille. Harmi vain, ettei Google ole vielä julkaissut tulevia älykodin komponentteja, joten olemme arvailujen varassa.

Niin kauan kuin Google ei itsekään kerro, mitä kaikkea laitteella voi tehdä (muuten, miksi siinä on Bluetooth-yhteys?), en suosittele ketään ostamaan sitä. Google tietää meistä nyt jo aivan liian paljon. Ajatuskin Googlesta kodin vartijana tai sisäverkon ylläpitäjänä pelottaa, ainakin jos se tapahtuu näin salamyhkäisesti.

torstai 27. elokuuta 2015

IDF 2015 -satoa

Intel järjesti kehittäjätapahtumansa (IDF, Intel Developer Forum) viime viikolla San Franciscossa. Ohjelmoijille ja propellihatuille tarkoitettu tilaisuus korosti keskimisen ja oman tekemisen merkitystä. Niillä on Yhdysvalloissa pitkät perinteet, ja ehkä vähän Suomessakin.

Tulevaa Skylake-prosessorijulkistusta odotellessa puheenaiheeksi nousi 3D Xpoint (lausutaan "Crosspoint") teknologia, jonka Intel on kehittänyt yhdessä Micronin kanssa. Sen sivulta löytyy vähän lisätietoa, mutta tekniikan yksityiskohdista Intel oli hyvin niukkasanainen. Lyhyesti sanottuna kyse on ensimmäisestä uudesta muistityypistä sitten vuoden 1989 esitellyn NAND flash-muistin. Xpoint on nykyisen flash-muistin (ssd-asemat) ja keskusmuistin (dram) välimuoto. Flashin tapaan muisti säilyttää sisältönsä ilman sähköä, mutta on silti nopeampi kuin perinteinen flash. Tekniikka mahdollistaa erittäin suuren kapasiteetin ja hyvän pakkaustiheyden.

Robotiikka tulee nyt vauhdilla. Yksi hauskimmista laitteista oli Savioken Relay, joka toimii muutamassa hotellissa sähköisenä juoksupoikana. Lisänimen Botlr ("bottler", melkein kuin hovimestaria tarkoittava "butler") saanut laite kuljettaa juomia, pyyhkeitä ja muuta pikku tavaraa hotellivieraiden huoneisiin.

Botlr, palveluksessanne.
Laitteen päällä on avautuva luukku ja säiliö vie puolet laitteen (pitäisikö sitä tosiaan kutsua robotiksi?) korkeudesta, joten sinne mahtuu enemmän kuin luulisi.

Botlrin tavaratila.
Kun tilaus on tuotu ovelle, kosketusnäyttö tervehtii vastaanottajaa ja pyytää lopuksi antamaan tähtiä asiakastyytyväisyyden mukaan. Laite käyttää Intelin RealSense-kameraa esteiden tunnistamiseen ja ympäristön hahmottamiseen. Siksi se pystyy liikkumaan itsenäisesti hotellin käytävillä.

Botlrista päätellen robotit eivät ole lähiaikoina viemässä ihmisten töitä, vaan pikemminkin täyttävät erilaisia niche-tarpeita.

Open Bionics
Robotiikalla on muitakin käyttökohteita. Open Bionics kehittää edullisia käsiproteeseja, jotka saavat ohjaussignaalit lihaksista. Käden mekaniikka on vakio, mutta ranteesta ylöspäin tuleva osa tehdään mittojen mukaan täydellisen istuvuuden varmistamiseksi. Ideana on saada käsiproteesin hinta murto-osaan nykyisestä, millä on suurta merkitystä kehitysmaissa mutta myös lapsilla, joiden kädet ovat vielä kasvuvaiheessa.

Intelin toimitusjohtaja Brian Krzanich hauskuutti aloituspuheessaan yleisöä komentamalla kokonaista mekaanisten hämähäkkien armeijaa. Tässäkin oli käytössä Intelin RealSense-kameratekniikka, joka tunnisti eleet ja välitti tiedot robottihämähäkeille.

Hämähäkkiarmeija, kuulutte komentooni.
Tarkempi tutustuminen paljasti hämähäkit pikemminkin heksaboteiksi (kuusi jalkaa hämähäkin kahdeksan sijaan).

Heksabotti lähikuvassa.
Botin äly löytyy selkään upotetusta elektroniikasta, joka on rakennettu Intelin Edison-alustan ympärille.

Heksabotin aivot: Intel Edison.
Pöydällä tanssineet eri kokoiset heksabotit olivat vangitseva näky. Näillä saisi huomion millä tahansa messuosastolla (vink, vink).

Bottitanssiaiset.
RealSense-kameratekniikalla voi tehdä monia asioita. Windows 10 tukee sen käyttöä yhtenä Hello-tekniikan todennustavoista. Kun oikea käyttäjä tulee koneen ääreen, lukitusruutu avautuu automaattisesti. Koska kamera luotaa ympäristöä 3D-tilassa laserilla, kasvotunnistusta ei voi huijata valokuvalla. Väärän tunnistuksen mahdollisuudeksi (FAR, False Acceptance Rate) ilmoitettiin 1/100 000, oikean epäonnistumiseksi 2-4 % (FRR, False Rejection Rate).

Nelikopterikin hyötyy Realsense-kameroista.
Nelikopteriin kiinnitettynä joukko RealSense-kameroita analysoi ympäristöä joka suuntaan ja mahdollistaa automaattisen lennon vaikkapa läpi tiheän metsän.

Pyöräilysimulaattori.
Pyöräilysimulaattori on oiva laite talvi- tai pelikäyttöä varten. Kuvassa Tacx:n T2080-malli, joka sisältää myös etupyörän alle tulevan anturin. Tacx:llä on harjoittelu- ja peliohjelmia, joissa polkupyörää voi hyödyntää.

Toisenlaista simulointia tarjosi kanadalainen VRX. Laitteistoon kuuluu kolme isoa näyttöä, monta kaiutinta, ajon mukaan kääntyvä ja tärisevä penkki ym. Pelkän kehikon hinnaksi ilmoitettiin 35 000 dollaria. Täysin kalustettuna kokoonpanon hinta nousee 84 000 dollariin.

Formulasimulaattori viimeisen päälle.
Oikean auton hinnalla pääsee formulafiilikseen omassa olohuoneessa (tai paremminkin kellarissa). Demolaitteessa on näyttöjen yläpuolelle asetettu tangon päähän RealSense-kamera, joka tunnistaa ajajan pään asennon ja mahdollistaa esimerkiksi autosta "ulos" kurkkimisen.

Virtuaalilasit eivät kuolleet Google Glassin mukana, joka ei sekään ole kuollut vaan tuumaustauolla. Intel osti kesällä Recon Instrumentsin, joka valmistaa mm. tällaista laitetta:

Recon-lasit urheilukäyttöön.
Normaalien aurinkolasien alla on näyttö, johon heijastuu väliaika, gps-sijainti ym. tilastotietoja urheilusuorituksesta. Lasien hinta on noin 600 dollaria.

Tässä hauska demo siitä, miten kaksi robottia miekkailee keskenään ihmisten ohjauksessa:

Robottisotaa miekoilla.
Tässäkin on käytössä RealSense-kamera, joka tunnistaa käden liikkeet ja ohjaa robottikättä niiden perusteella.

Kaiken ei tarvitse olla robotiikkaa tai virtuaalitodellisuutta. Yhdysvalloissa kuolee vuosittain 40 lasta kuumaan autoon, kun vanhemmat unohtavat heidät turvaistuimeen. Nabi car seat clip kytkeytyy bluetoothilla älypuhelimeen ja varoitta, mikäli lapsi unohtuu autoon.

Nabi car seat clip
Laite tulee markkinoille jouluksi noin 50 dollarin hintaan.

Wlan-tukiasema jokaisessa hotellihuoneessa - nyt kuuluu hyvin

Tänä vuonna olen yöpynyt sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa hotellihuoneessa, jossa oli oma wlan-tukiasema. Eipähän tarvitse enää istua lattialla oven edessä jotta läppäri saisi yhteyden johonkin siivouskomeroon piilotettuun tukiasemaan. Nyt kuuluu hyvin!

Tukiasema omassa huoneessa, hyvin kuuluu.
Huonekohtainen tukiasema noudattaa samaa kehitystä kuin kylpyhuone ja televisio. Aluksi niitä oli vain yksi koko hotellissa, nykyisin jokaisella vieraalla on omansa.

Jotain voisi poistaakin: miksi huoneissa on edelleen lankapuhelimet? Eihän kukaan enää soita kalliisti hotellin keskuksen kautta kotiin. Ja sen respan numeron voisi kirjoittaa vaikka oveen, niin jokainen palvelua tarvitseva voisi soittaa siihen omalla kännykällään.

Huvittavaa sinänsä, että pian edellisen kuvan ottamisen jälkeen kaupungilla osui silmiini vanhan hotelli Heraldin mainos:

Hotel Herald ja "Steel metal building"
Kaksisataa huonetta, joista jokaisessa oma kylpyhuone - ja vieläpä teräksellä vahvistettu rakennus. On kai sekin joskus ollut kilpailutekijä, etenkin maanjäristysherkällä San Franciscon alueella.

torstai 13. elokuuta 2015

Nordea Tunnusluvut - vihdoin eroon salasanalistoista

Verkkopankkien kertakäyttöiset salasanat (ns. TUPAS) olivat kehityksen huippua 20 vuotta sitten, mutta nykyään ne vaikuttavat säälittävän vanhanaikaisilta. Listaa täytyy kuljettaa lompakossa, käytetyt tunnusluvut yliviivata ja lista vaihtaa uuteen säännöllisesti. Lisäksi sitä on helppo monistaa digikameralla tai valokopiokoneella.

Nordea on kehittänyt näppärän Tunnusluvut-sovelluksen, joka siirtää salasanalistan historiaan. Vihdoin!

Ohjelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio. Se asennetaan älypuhelimeen (iOS, Android, Windows Phone) ja käynnistetään, kun verkkopankissa halutaan maksaa jotain. Pankkiin kirjautuminen ja maksun hyväksyminen kuitataan kirjoittamalla nelinumeroinen PIN-koodi puhelimeen. Koodin saa itse valita ja se on vakio -- ei siis vaihtuvaa koodia, kuten esimerkiksi Microsoft, Google ja Facebook käyttävät omassa todennuksessaan.

Jos puhelin varastetaan tai katoaa, kyseisen laitteen voi poistaa käytöstä verkkopankin asetuksista.

Ainoa kummallisuus on siinä, että puhelinta nimettäessä ei voi käyttää numeroita tai erikoismerkkejä. SamsungS6 tai iPhone6 eivät siis kelpaa. Mikä ihme estää numeroiden käytön laitenimissä?

Puhelimella kirjautumista varten verkkopankissa on oma välilehti. Käyttäjän pitää muistaa oma asiakasnumeronsa, mutta se tarvitaan myös perinteisessä TUPAS-tunnistuksessa.

Kirjautuminen puhelimella verkkopankkiin.
Sen jälkeen verkkosivu odottaa, kunnes käyttäjä on naputellut 4-numeroisen PIN-koodinsa älypuhelimella -- ja pankki aukeaa.

Koodin kyselysivusta ei ole kuvaa, sillä ainakin Androidissa ruutukaappauksen ottaminen näytöstä on estetty. Mutta eipä siinä mitään näkemistä olekaan, vain neljä isoa ruutua numeroita varten.

Maksut vahvistetaan samalla tavalla. Pankki lähettää sovellukselle summan ja maksun saajan, jonka jälkeen ne hyväksytään PIN-koodilla.

Sama periaate toimii verkkokaupoissa, jotka hyväksyvät E-maksun:

E-maksun hyväksyminen puhelimella.
Googlen Play-kaupan kommenttien perusteella ohjelma ei toimisi rootatuissa puhelimissa. Onko muutenkaan järkevää asioida verkkopankissa puhelimella, josta on tahallisesti poistettu käyttöjärjestelmän turvaominaisuudet?

Toivottavasti kaikki pankit siirtyvät todennuksessa 2010-luvulle. Jos ei halua maksaa operaattorille mobiilivarmenteesta, pitää kehittää Nordean tavoin oma sovellus.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Amazon ja iTunes eivät myy digimusiikkia suomalaisille

Aina silloin tällöin törmää digitaaliseen ostomuuriin. Vaikka ilmiö on tuttu, se ärsyttää. Eikö näistä jo päästä eroon?

Halusin ostaa kahden vanhan klassisen CD-levyn kokoelman, Ei mitään uutta ja kysyttyä viihdettä, jonka myyntirajoja yhtiöt tiukasti vartioivat, vaan (lähes) 150 vuotta vanhaa Wagneria. Sen myynnin alueellisen rajoittamisen ei luulisi kiinnostavan ketään.

Levy löytyy iTunesista:

Jess - tämän haluan ostaa!
Suomessa linkki vie kuitenkin iTunes Storen kansisivulle. Ei selityksiä, ei virheilmoituksia -- ei mitään. Ostaja voi vain ihmetellä, mitä tapahtui.

Levy löytyy myös Amazonista, jonka asiakkaana olen ollut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Jostain syystä teos on luokiteltu kamarimusiikiksi:

Mp3-versio on kalliimpi kuin perinteinen cd-levy.
Hinnoittelu on kiinnostava, sillä mp3-tiedostot maksavat 18,99 dollaria ja audio-cd vain 17,53 dollaria. Tekstistä päätellen tuotteessa on AutoRip, joten cd:n ostaja saa automaattisesti myös mp3-version Amazonin pilvipalvelusta kuunneltavaksi.

Yritys ostaa mp3-versio päättyy kuitenkin kassalle. Amazon alkaa kysyä luottokorttitietoja, vaikka kortti on tallennettu palveluun jo vuosia sitten. 

Sama tulos Englannin Amazonista (hinnat mp3 11,99 puntaa, audio-cd 11,79 puntaa) ja Saksan Amazonista (audio-cd 16,99 euroa). Mutta tie pysähtyy jälleen kassalle. Palvelu kysyy luottokorttia, jossa on valmiina Amazon-kaupan oma maa. 

Mikäs kortissa on vikana?
Vaikka syöttäisi suomalaisen luottokortin tiedot, ne eivät kelpaa. Virheilmoitus ei kuitenkaan kerro, miksei. 

Lopulta oli pakko alistua. Digitaalinen verkkokauppa ei salli tämän sisällön ostamista, ei edes EU-alueen sisällä. Tilasin CD-levyversion, joka saapuu vasta kun matka, jolla ajattelin sitä kuunnella, on jo ohi.

Mutta ehkä mp3-tiedostot sisältyvät kauppaan? Niin ainakin kassalla luvataan:

Lataanpa siis mp3:t saman tien... tai sitten en.
Hah, turha toivo -- tiedostot ovat Amazonin pilvessä, ja niihin pääsee vain luottokorttitiedoilla. Viimeistään tässä vaiheessa turhautunut asiakas tuntee itsensä suorastaan huijatuksi. Jos tällaisia typeriä rajoituksia pitää olla, eikö niistä voida kertoa selkeästi? Miksi tuotteita, joita ei saa ostaa tietyssä maassa, ylipäätään näytetään kaupan valikoimassa? Tämähän pitäisi olla nettikauppaa, joka on (varsinkin Amazonin tekemänä) erittäin räätälöityä, kohdistettua ja tarkkaan analysoitua.

Paljon saavat markkinat vielä kehittyä, ennen kuin ne pystyvät kilpailemaan piraattien kanssa.

torstai 6. elokuuta 2015

Miksei tietokone näe WLAN-tukiasemaa?

Toin muutama vuosi sitten USA:sta Microsoft Surface Pro -tabletin. Sille oli vain rajoitetusti käyttöä, joten laite jäi keräämään pölyä hyllylle.

Windows 10 -julkistuksen jälkeen kaivoin laitteen esiin ja halusin päivittää siihen uuden käyttöjärjestelmän. Siinä oli vain yksi ongelma: Surface Pro ei löytänyt enää WLAN-verkkoa eikä siten mennyt nettiin. Kaikki muut tukiasemat näkyivät -- jopa älypuhelimella tehty tilapäinen Wifi AP -- mutta ei se, joka piti.

Hmmm... USA:sta tuotu? Siinäpä se! Osa jenkeissä myytävistä mobiililaitteista tunnistaa vain paikallisen taajuushallinnon sallimat taajuudet eli Wi-Fi kanavat 1-11. Euroopassa kanavia on enemmän eli 1-13.

Android-puhelimelle ladattu Wi-Fi Analyzer -ohjelma näytti havainnollisesti, mistä oli kyse:

Kanava 13 kuuluu hyvin -- mutta ei jenkkilaitteille.
Tukiasema oli fiksusti vaihtanut kanavalle, jolla oli vähiten liikennettä, ja päätynyt numeroon 13, eikä Surface Pron wlan-piiri yltänyt sinne asti. Ilmankos tukiasema oli hävinnyt laitteen näkyvistä!

Sinänsä kiinnostavaa, että USA:ssa kanavia on vähemmän kuin Euroopassa. Toisaalta siellä sallitaan kymmenkertainen lähetysteho, mikä takaa pidemmän kuuluvuusalueen.

Netistä löytyvien ohjeiden mukaan Windowsin järjestelmärekisteriä voi puukottaa niin, että jenkkilaite hyväksyy eurooppalaiset kanavat, mutta tässä tapauksessa oli helpompi vaihtaa tukiaseman asetuksia (tai niin sen olisi pitänyt olla, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen -- lopulta koko tukiasema meni vaihtoon. Mutta se on ihan toinen juttu).

Jälkiviisaana tuli mieleen Macin antama salaperäinen ilmoitus: "Ristiriitaiset maakoodit - Lähellä on havaittu langaton reititin, jonka maamääritys on ristiriidassa nykyisten asetustesi kanssa".
Macin antama salaperäinen ilmoitus.
Käyttämäni Mac Air on ostettu suomalaisesta kivijalkamyymälästä, samoin lähistöllä ollut Airport-tukiasema. Siksi maarajoitusten ei pitäisi vaikuttaa mitään wlan-yhteyden toimivuuteen.

Ole siis tarkkana, mikäli ostat (tai tilaat netin kautta) USA:sta älypuhelimia, tablet-koneita tai läppäreitä. Niillä ei välttämättä saa yhteyttä kaikkiin eurooppalaisiin wlan-verkkoihin.