torstai 31. elokuuta 2017

Kokemuksia objektiiveistani

"Millä kameralla tuo on kuvattu?", minulta kysytään usein kuvista, joita on Kuvat.fi-palvelussa sekä Flickrissä. Kameralla on merkitystä vain ääriolosuhteissa, objektiivi vaikuttaa lopputulokseen enemmän.

Tärkeimmät objektiivit
Omista objektiiveistani ykkönen on Canon 70-200 F2,8 II. Otan sen lähes aina mukaan, eikä putki ole koskaan pettänyt missään suhteessa. Mekaanisesti se on vahva kuin tankki, mikä johtaakin sen ainoaan haittapuoleen: painoa on 1,5 kiloa. Mutta polttoväli on sopiva monenlaiseen kuvaukseen ja kuvanlaatu on loistava. Minulla oli aiemmin ykkösversio, siinä ehkä taustan bokeh oli hieman pehmeämpi, mutta II-mallin terävyys ja kontrasti ovat paljon paremmat.

Toinen perusputki on Canon 35 mm F1,4. Otan sen aina messuille, koska polttoväli on juuri sopiva ahtaissa tiloissa tapahtuvaan tuote- ja ihmiskuvaukseen. Ostin putken kauan sitten, kun minulla vielä oli kroppikennoinen 40D, eikä objektiiville ollut aluksi paljonkaan käyttöä, mutta täyskennoisessa se pääsee oikeuksiinsa. Täydellä aukolla kuva on tosin hieman pehmeä. Äskettäin ilmestynyt II-versio on terävämpi, mutta myös painavampi ja huomattavasti kalliimpi. Kovan käytön myötä AF/MF-kytkin on irtoamassa, mutta taidan mieluummin korjata sen tai hankkia toisen I-mallin kuin vaihtaa uudempaan.

Kolmas peruslasi on Canonin 17-40 F4. Senkin ostin jo kroppiaikaan ja putki jäi lähes käyttämättä, koska 17-55 mm F2,8 täytti tarpeet paremmin. Siinä oli tosin tarkennusongelmia ja runsaasti CA:ta. Kun sitten vaihdoin täyskennoiseen 5D-kameraan, 17-40 astui aktiivipalvelukseen. Se on varsinainen ruma ankanpoikanen: kuvista puuttuu "se" jokin, mikä kahdessa ensin mainitussa lasissa on, mutta yleistyökaluna 17-40 toimii hyvin. Se on kestänyt koviakin kolhuja.

Olen turhaan odottanut II-versiota, tai peräti 17-50-millistä, mikä olisi optimaalinen, mutta ilmeisesti turhaan. Sen sijaan Canonilta tuli 16-35-millinen vakaimellinen F4, joka on varmasti hyvä, mutta kaipaan niitä viittä milliä. Reissukäytössä polttoväli 17-50 mm olisi hyödyksi; 16-35 jää liian lyhyeksi, jolloin mukana pitäisi olla aina toinenkin putki.

Näillä kolmella pärjään lähes kaikissa tilanteissa. Lisäksi 17-40 ja 70-200 käyttävät 77-millistä suodinta, joten sama linssinsuojus käy molempiin. Harmi vain, että 35-millisen suodinkierre on 72-millinen.

Muut putket näkevät valoa harvemmin. Canonin 135-millinen F2 on todellinen legenda, vaikkakin vanha sellainen. Yleensä putki pölyttyy hyllyllä, mutta henkilökuvaukseen vallitsevassa valossa se on pistämätön. Terävyys ja värit ovat uskomattoman hienot. Vakaajaa ei tietenkään ole ja lasi on turha/käyttökelvotonn kirkkaassa auringossa. Erikoiskäyttöön kuitenkin strong buy -suositus.

Canon 135 mm F2 täydellä aukolla.
Toinen rajatapaus on 50-millinen F 1,2, jonka ostin käytettynä. En ole 50-millisen polttovälin ystävä ja lasin tarkentaminen isolla aukolla on niin tarkkaa puuhaa, että varmuuden vuoksi pitää ottaa useita kuvia kerralla. CA:ta on häiritsevän paljon, lasi on painava ja tarkentaa hitaasti. Mutta kun kaikki osuvat vähässä valossa kohdalleen, lopputulos on hieno. Aluksi kuvittelin, että CA on yksilövika, mutta Canonin lainaamassa uudemmassa yksilössä oli ihan sama ilmiö. Toivottavasti Canon julkistaa tästä II-mallin, se tulisi tarpeeseen.

Ostin aikanaan 300-millisen F2,8:n, mutta myin sen käytön vähäisyyden vuoksi. Keväällä ostin putken käytettynä takaisin. Käyttökohteet ovat rajallisia -- se on luontokuvaukseen hieman lyhyt, henkilökuvaukseen liian pitkä. 2x-jatkeella kuvanlaatu kärsii havaittavasti. Putki on miehekkään kokoinen ja painoinen, joten sitä on hankala kuljettaa kaupungilla kävellessä, mutta jo I-mallissa kuvanlaatu on mainio. Ja nykyisessä, paljon kalliimmassa II-mallissa vielä parempi.

Eino Leinon patsaalla, Esplanadi 27.8.2017.

300-millinen toimii myös kaupungissa, kunhan sitä vain jaksaa kantaa mukana.
Ainoa säännöllisesti käyttämäni ei-Canon on manuaalitarkenteinen Samyang 14 mm. Ultralaajakulma avaa ihan uuden maailman. Maisemakuvauksessa käsin tarkentaminen ei ole ongelma, on melkeinpä rentouttavaa kun voi räpsiä kuvia ilman tarkennuspisteen valintaa (vain riittävän pieni aukko ja manuaalitarkennus äärettömään). Se kuitenkin rajaa kuvauskohteita. Vähässä valossa aukkoa pitää kasvattaa ja silloin käsin tarkentamisesta tulee riesa. Valitettavasti Canonin oma 14-millinen on kallis, eikä edes kovin hyvä. Sigman uusi 1,8-valovoimainen 14-millinen houkuttelisi yli 1600 euron hinnasta huolimatta.

Näiden lisäksi käytän lähikuviin 100-millistä makroa sekä 100-400-millistä lentokone- ja luontokuviin.

Turisteillä näkee paljon Canonin 24-105-millistä. Olen kokeillut sitä kerran, enkä tykästynyt. Matkakuvia ajatellen se ei ole tarpeeksi laaja, kun taas telepäätä on turhankin paljon. Putki on isokokoinen ja ainakin I-mallissa oli melkoisia vääristymiä. Kuvanlaatu oli 17-40-millisen tasoa, eli kaukana huipusta.

Matkoilla kiinnitän huomiota myös ihmisten käyttämiin kameroihin. Muutama vuosi sitten isot järkkärit näyttivät olevan häviämässä, varsinkin aasialaisilla oli vain peilittömiä pikkujärkkäreitä. Nyt heillä on isot älypuhelimet mutta Canonin ja Nikonin isot järkkärit tuntuvat tehneen paluun.

Flickrin kuvaajissa olen seurannut erästä, jolla on useita Sonyn pieniä järjestelmäkameroita. Optiikan ja kennon yhteisvaikutus on parhaimmillaan upea, kuvat tuntuvat erottuvan kahden suuremman kilpailijan otoksista. Yhtä mallia olen testannut itsekin. Ihastuin kuvanlaatuun, mutta sillä oli toki hintansa. Lisäksi yhdessäkään Sonyn mallissa ei taida olla GPS:ää, mikä matkakuvauksessa on ehdoton must.

maanantai 28. elokuuta 2017

Samsung Gear 360 (2017-versio)

Samsung julkisti keväällä uuden version edullisesta 360-asteen kamerastaan. Jo vanha oli hauska laite, ja yleensä uudemmat ovat vielä parempia. Mutta tällä kertaa tuli yllätys - viime vuoden malli on parempi, ainakin kuvanlaadun osalta.

Uusi versio (mallinumero SM-R210) on muotoilultaan edeltäjää käytännöllisempi. Kamerapää on pienempi, kahvasta saa hyvän otteen, pieni lcd-näyttö osoittaa nyt eteenpäin (ennen ylöspäin) ja niin edelleen. Kameran mukana tulee myös pieni rannelenkki ja "pelastusrengas", jonka pitäisi estää kameran kellahtaminen kumoon.

Vasemmalla 2016-versio, oikealla 2017-malli.
Kameraa voidaan käyttää myös ilman älypuhelinta. Punainen laukaisin on etuseinässä ja kyljessä kaksi painiketta, joilla voi tehdä perusasetukset.

Käyttöliittymän kaksi painiketta. Punainen laukaisin on kolmas.
Pienestä näytöstä voi mm. valita videon ja still-kuvien tarkkuuden sekä toimintatilan. Valikkoa selataan Bt-painikkeella ja punainen laukaisupainike kuittaa valinnan. Virtapainike palauttaa takaisin "päävalikkoon". Vaatii vähän näppäryyttä, mutta toimii ilman älypuhelinta.

Videon tarkkuuden valinta.
Kahvan pohjassa on jalustakierre, johon voi kiinnittää selfiesauvan tai pienen jalustan, kolmijalan tai Gorillapodin.

Kunnon jalusta on aina tarpeen.
Samsung on siirtynyt S8-mallissa Usb-C-liitännän käyttöön, joten myös kamera käyttää nyt sitä. Jollekin tämä on haitta (yksi uusi kaapeli mukana kuljetettavaksi), toiselle etu (C-versio on käytännöllisempi, koska liittimen voi kytkeä kummin päin tahansa).

Kamera tukee Samsungin uusia älypuhelinmalleja ja rajallisesti myös iPhoneja. Samsungin puhelimilla toiminta on helppoa ja varmaa. Harvoin uuden laitteen asennus on onnistunut näin helposti.

Käyttöönotto on helppoa.
Mutta mitä ihmettä pitäisi ajatella tästä: hallintaohjelma VAATII pääsyn kontaktitietoihin, ilman niitä ohjelma ei yksinkertaisesti toimi.

Pääsy kontakteihin vaaditaan - miksi??
Itse hallintaohjelma on yksinkertaisen selkeä.

Hallintaohjelman näyttö.
Kuten kuvasta näkyy, 2017-versiossa uutta on kuvan livelähetys Youtubeen tai Facebookin älypuhelimen tai läppärin kautta. Näin puhelimella voi välittää 360-videota kavereillekin.

Kuva siirtyy kamerasta reaaliajassa älypuhelimen näytölle, joten kuvaaja voi laittaa kameran jalustalle ja piiloutua nurkan tai kyyristyä auton taakse oikeaa hetkeä odottamaan.

Kuva otetaan tökkäämällä painiketta.
Still-kuvien lisäksi voi kuvata videota.

Kuva-asetukset
Entä se tärkein: kuvanlaatu? Hämmentävää kyllä, 2017-mallin kamera on huonompi kuin edeltäjänsä 2016-mallissa. Linssi on paljon pienempi, valovoimakin vähän (2,2 vs 2). Still-kuvien tarkkuus on vain 5472x2736 pikseliä (15 M), kun edeltäjässä oli 7200x3600 (25,9 M). Eron huomaa myös käytännössä.

2016-mallin kuva Flickrin sivulta ruutukaappauksena:

Panoraama Sello-ostoskeskuksen katolta 2016-versiolla.
2017-mallin kuva Flickrin sivulta ruutukaappauksena:

Panoraama Sello-ostoskeskuksen katolta 2017-versiolla.
Resoluution puolittumisen vaikutus on helppo havaita. Itse asiassa molempien kuvanlaatu jättää runsaasti toivomisen varaa. Puutteet huomaa, kun kuvia tarkastelee oikealla näytöllä ja vertaa digikameroihin, mikä on tietenkin väärä vertailukohde. Pieneltä ja halvalta 360-kameralta ei voi odottakaan oikean kameran laatua, mutta nyt lopputulos tuo mieleen 10 vuotta vanhat kännykkäkamerat ja se on aika heikko taso.

Toisaalta kuvia ei ole tarkoituskaan katsoa koko näytöltä. 360-kuva vangitsee kuvan ympäröimällä katsojan, eikä kuvanlaadulla. Älypuhelimen näytöltä (missä kuva kääntyy puhelimen mukana) tai web-sivun ikkunassa kuvanlaatu riittää hyvin.

Videokuvan tarkkuus on hieman parantunut (ennen 3840x1920, nyt 4096x2048), mutta mainostettu 4K-laatu johtaa harhaan. Kameran 4096 kuvapistettä kattaa koko 360 astetta, jolloin havaittu kuvan tarkkuus yltää hädin tuskin HD-tasolle. Pieni kenno, pakkausvirheet ja vaatimaton dynamiikka verottavat kuvanlaatua vielä lisää.

Action-kameraksi laitteesta ei ole, sillä paras tarkkuus toimii vain 24 fps-tilassa. Oletusarvoksi on valittu 30 fps, jolloin tarkkuus putoaa lukemiin 2880x1440. Nopeampi 60 fps toimii 2560x1280 pikselin tarkkuudella ja 120 fps 1440x720 pikselillä. Videostreamaus joutuu pakkaamaan ja siirtämään kuvan reaaliajassa, joten tarkkuus putoaa 1920x960 tarkkuuteen ja 15 kuvaan sekunnissa.

Uuden mallin videokuva on vanhempaa parempi varsinkin vähässä valossa. Koska kamerat ovat lähempänä toisiaan, myös lähellä olevat kohteet säilyvät ehjinä pidempään kuin 2016-mallissa, jossa ne leikkaantuvat.

Hyvä vertailu videon laadusta löytyy Youtubesta. Se on samalla mainio esimerkki 360-videoiden editointimahdollisuuksista.

Videoeditointi antaa 360-videoille ihan uusia ulottuvuuksia.
Videolla kuvaa voi kääntää toiston aikana ja verrata kahta eri kameraa. Lisäksi keskelle 360-asteen näkökenttää on upotettu tavallinen videokuva ja 360-videoissa on "kelluva" teksti (siitä esimerkkinä ruutukuvassa näkyvä "2016"). Testistä päätellen 2017-mallin mikrofoni on huomattavasti kehnompi kuin 2016-mallissa.

Omia testikuvani molemmilla kameroilla on Flickr-sivulla, jossa niitä voi myös käännellä. Kuvat ovat pääosin 2016-mallilla, Sellon testikuvissa erikseen merkitty 2017-mallilla otetut.

2017-mallin hinta on noin 250 euroa. Vanhempaa mallia myytiin keväällä reilulla alennuksella. Jos sitä vielä jostain saa, laite on todella hyvä ostos sellaiselle, jota kiinnostaa enemmän still- kuin videokuvaus.