torstai 21. maaliskuuta 2024

Pilkku tuottaa ongelmia Office-sovellusten tiedostonimissä Onedrivella

Tässä on kiinnostava ilmiö: jos tallentaa Wordistä, Excelistä tai Powerpointista tiedoston Onedrivelle, nimessä oleva pilkku näkyy väärin. Ei mikään iso ongelma, mutta kiinnostava kuitenkin. Miksi pilkku ei kelpaa?

Vielä kiinnostavammaksi se muuttuu kun huomaa, ettei kyse ole Onedrivesta vaan Office-sovelluksista.  Ne näyttävät tiedostonimen väärin, mutta Onedriveen nimi tallentuu oikein pilkun kera. Muilla sovelluksilla, kuten Muistiolla, pilkkunimiä voi tallentaa normaalisti. Pilkkunimiä voi myös avata normaalisti Wordillä, mutta silloinkin pilkku näkyy ikkunapalkissa väärin.

Word näyttää tiedostonimen pilkun muodossa ^J.

Voisi kuvitella, että kyse on yksinkertaisesta bugista, mutta tämä on ollut alusta lähtien ja kyse on pikemminkin dokumentoidusta ominaisuudesta. Muut ongelmalliset merkit ovat #, joka näkyy ^N, & näkyy ^0 ja ~ näkyy ^F.

Ilmiö näyttää liittyvän automaattiseen tallennukseen, joka jostain syystä hämmentyy näistä neljästä merkistä. Jos Word-tiedoston tallentaa pelkkänä tekstinä, nimi ei muutu - koska silloin myös automaattinen tallennus putoaa pois käytöstä. Pilkulliset nimet toimivat ongelmitta myös omalla levyasemalla, koska silloin automaattista tallentamista ei voi käyttää.

Erikoisena yksityiskohtana ilmiö esiintyy vain henkilökohtaisella Onedrivella, ei bisnes-versiolla. Microsoftin dokumentaatio on kuitenkin vaillinnainen ja osin jopa virheellinen. Tiedostonimi ei muutu, se vain näkyy ohjelmassa väärin.

Vielä yksi kysymys jää ilmaan: miksi pilkku korvautuu juuri ^J -tekstillä. Yleensä ^J tarkoittaa Control-J eli aakkosten 10. kirjainta. Pilkun koodi on  44 (heksana 2C). Mikään yksittäisen bitin nollaus ei siis voi olla syynä. Ja miksi nimissä ylipäätään voisi olla ohjausmerkkejä, jos pilkun kaltainen välimerkki on kielletty?

lauantai 9. maaliskuuta 2024

Aivan kuin oikea Macbook Air (AR-malli)

Apple mainostaa uutta M3-versiosta Macbook Airista omalla sivullaan lisätyn todellisuuden mallina. 

Sivu aukeaa vain iPhonella.

Puhelimella avattuna sivu näyttää laitteen, jota voi pyöritellä ja zoomata eri kulmista. Malli on erittäin tarkka, aivan kuin valokuva. 

Pelkkä virtuaalinen malli.

Vain staattinen näyttö paljastaa, ettei kyse ole oikeasta koneesta. Ehkä jo seuraavassa versiossa näyttökin saadaan elämään. 

Vielä aidommaksi laite muuttuu, kun sen sijoittaa omalle pöydälle. Kokeilin näkymää sekä toimistotalon aulassa että kauppakeskuksen kahvilassa. Seuraavat kuvat on otettu ruutukaappauksina iPhone 14:n näytöltä.

Aivan kuin oikea laite.

Yllä olevasta kuvasta kuka tahansa luulisi, että laite on todellinen. Laitteen koon voi itse säätää sormilla vetämällä, sen jälkeen mittasuhteet säilyvät kun puhelinta viedään kauemmaksi (kaikki pienenee) tai tuodaan lähemmäksi (kaikki suurenee). Kuvan pöytää voi myös kiertää ympäri, jolloin läppäriä voi tarkastella vaikka takaapäin.

Aivan kuin oikea tämäkin.

Toimii tietenkin myös pystynäytössä.

Pystykuva.

Vaikutelma oli niin todellinen, että kuvat otettuani tuli mieleen laskea läppärin kansi ja ottaa laite mukaani. Mutta mitään ei tietenkään ollut. M3-mallin toimitukset alkoivat vasta pari päivää myöhemmin.

Ihan kaikissa tilanteissa AR-vaikutelma ei toimi. Tässä kuvassa grafiikan ero kameranäkymään on ilmeinen.

Läppäri näyttää grafiikalta.

Objektia voi tietenkin myös siirtää niin paljon, että AR-lumous särkyy.

Virtuaalinen esine törmää reaalimaailman esineeseen.

Tekniikassa on vielä muutakin parannettavaa, sillä kuva ei ulotu täysin sormien väliin.

"Huijaus" paljastuu sormien väleistä.

Ostamme ehkä turhan helposti kaikenlaisia tavaroita, joiden todellinen käyttöikä jää lyhyeksi. Itse olen pärjännyt reissukäytössä 2018 vuoden Macbook Airilla ja vaihtanut siihen itse akun, mutta ennen pitkää päivitys on edessä. 

Monista muista teknoleluista ja ehkä vaatteistakin virtuaalinen kokemus voisi riittää. Kun sitä on tarpeeksi pyöritellyt eri kulmista ja leikkinyt omistavansa sen, esineen voi hävittää napin painalluksella ilman ympäristöhaittoja tai kierrätyksen vaivaa.

Vielä kun tässä läppärin kantta voisi liikutella ja näytölle saisi jotain elämää niin täydestä menisi. Ehkä pärjään vielä hetken vanhalla reissukoneella.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Lämpökamera ja yleismittari Mustool MT13S

Lämpökamera on näppärä laite, jolla voi paikallistaa esimerkiksi putkien sijaintia seinässä tai lämpövuotoja ovissa ja ikkunoissa. Ulkona ne paljastavat eläimet, joita ei pimeydestä muuten erottaisi.

Oikeat lämpökamerat ovat kalliita. Fluken käsimallin (sensorin koko 640x480) tarjoushinta on n. 17 000 euroa, pienemmän mallin (320x240 pikseliä) saa kolmella ja puolella tonnilla.

Kiinasta löytyy kaikkea ihmeellistä aina älypuhelimeen liitettävistä lämpökameroista alkaen. Tilasin itse erillislaitteen Mustool MT13S, joka toimii itsenäisenä laitteena (sensori 192x192 pikeliä) ja maksaa Suomeen toimitettuna alle 200 euroa. Bonuksena tulee yleismittari. 

Laite on muovisen tuntuinen, mutta aivan soiva peli. Akku ladataan usb-c-portista, joten paristoja ei tarvita. Näytöstä saa pieniä BMP-kuvatiedostoja (155 kt), joita sisäiseen muistiin mahtuu muutama kymmenen. Tulevat ihan ensimmäiset digikamerat mieleen. Käyttöohjetta ei oikeastaan ole, joten tärkeimmät toiminnot selviävät kokeilemalla.

Mitä tällä sitten voi tehdä? Arnoldsin kahvilassa se näytti kahvin lämpötilaksi 55,3 C, mikä voi hyvin pitää paikkansa, koska kahvissa oli maitoa. Näytön yläreunassa näkyy mittauspiste (kuvan keskellä) sekä laitteen automaattisesti etsimä kuumin ja kylmin kohta (15 C ja 56 C). 

Kahvikupin lämpötilamittaus.

Jääpalat vesilasissa näyttivät nollaa astetta, mutta lämpötila-arvo voi riippua kohteen emissiivisyydestä. Sitä voi säätää mittarin asetuksista. Omat kokeiluni tein oletusarvolla 0,95.

Absoluuttisia arvoja tärkeämpiä ovat lämpötilaerot. Niissä sensori vaikuttaa todella herkältä. Peitolle hetkeksi asetettu käsi jätti selvän jäljen.

Käsi oli tässä.

Matolle jäävät askeleet ovat myös aavemaisia, vaikka ne haalistuvat nopeasti lämpötilaerojen tasottuessa. Autojen moottori erottuu kuitenkin tunteja sammuttamisen jälkeen.

Auto hehkuu lämpöä vielä pitkään moottorin sammuttamisen jälkeenkin. Taustalla ilmalämpöpumppuja.

Eniten hyötyä kamerasta on lämpövuotojen etsinnässä. Lattialämmityksen putkisto piirtyy näkyviin selvästi, samoin lämpöpatterien putkitus seinän sisällä. Ulko-oven reunasta löytyi kaksi tummaa aluetta, joista kylmä ilma pääsi sisään.

Tietokonemonitori ja sen muuntaja takaapäin.

Kodin sisätilojen skannaus tunnisti kaikki laturit ja sähkölaitteet. Jokainen niistä hehkui näytöllä keltaisena tai jopa punaisena. Tämän jälkeen on helppo ymmärtää, miksi elektroniikka lämmittää huonetta ja miksi turhat laitteet neuvotaan sammuttamaan kokonaan. Toisaalta laite skaalaa herkkyyttä automaattisesti, jolloin pienetkin aste-erot korostuvat ja värit vaihtuvat levottomasti kun laitetta hieman käännetään.

Vertasin laitetta vanhaan digitaaliseen yleismittariini ja yllätyin, miten tarkasti ne antoivat samoja tuloksia. AA-akun jännitteeksi molemmat kertoivat 1,297 volttia. Pariston jännitteen 1,320 arvossa oli tuhannesosavoltin ero. Verkkojännitteen MT13S kertoi tarkemmin (233,5 vs. 232 V) ja näytti jopa vaihtojännitteen taajuuden (välillä 49, välillä 50 Hz). Yhden ohmin vastus näkyi molemmilla 1,1 ohmin arvoisena.

MT13S ei osaa mitata virtaa, mikä on yllättävää. Ehkä se olisi vaatinut erillisen pistokkeen. Ainakin vanhassa yleismittarissa virtamittausta varten mittapää pitää vaihtaa toiseen pistokkeeseen. Molempiin muuten kävivät samat mittajohdot, joten niiden liitin lienee standardoitu.

torstai 12. lokakuuta 2023

Onko muistikortin nopeudella merkitystä Canon 6Rm2 sarjakuvauksessa?

Sirkusta kuvatessani aloin pohtia muistikortin ja raw-tyypin nopeuden merkitystä. Kuinka kauan kameran punainen merkkivalo palaa kertoen, että kuvien tallentaminen muistiin on yhä kesken? En muistanut nähneeni yhtään testiä aiheesta. Media testaa yleensä vain sarjakuvauksen huippunopeutta, mutta mitä pidempään kuvien kirjoitus kortille kestää, sitä vähemmän huippunopeudesta on iloa.

Vaikka punainen valo palaa, kameralla voi kuvata jo uusia sarjoja. Puskurin vapaa tila on kuitenkin pienempi, joten käytännössä kirjoitusnopeudella on kyllä merkitystä. 

Canon R6m2:lla huomasin myös, että kuvauksen jälkeen punaisen valon palaessa näyttö ei päivity, ellei paina välillä laukaisinta puoliväliin. Vaihtoehtona on kääntää jotain kameran kolmesta rullasta. Takaseinän Q-painike ei kuitenkaan reagoi painalluksiin, mikä voi hämätä kuvaajaa.

SDXC-kortteja on useita tyyppejä. UHS-I-standardin kortin maksiminopeus on 104 megabittiä sekunnissa. UHS-II-korteissa nopeus yläraja on 312 megabittiä sekunnissa. Jälkimmäiset kortit tunnistaa toisesta nastarivistöstä -- ja tuplasti kalliimmasta hinnasta. Mutta kannattaako siitä maksaa?

Testasin asiaa käytännössä. Asetin kameraan ISO 200 ja 1/250, aukko jäi kameran valittavaksi, objektiivina oli RF 35 mm. Testasin kuvausta sekä H- että H+ tiloissa. Pysäytin kuvauksen puskurin täyttyessä, jolloin sarjatuli lakkasi, ja käynnistin ajanoton, joka loppui punaisen merkkivalon sammuessa. Kortit olivat Transcend 128 GB (UHS-I, 80 MB/s) ja Kingston 128 GB (UHS-II, 300 MB/s). Kuvien määrän laskin R6m2:n näppärällä toiminnolla, joka poistaa yhdellä painalluksella kaikki sarjan kuvat, mutta kertoo sitä ennen kuvien määrän. Kameran akku oli ladattu täyteen ennen aloittamista.

Sarjakuvauksen tallentamiseen kuluva aika kahdella eri muistikortilla.

Taulukon perusteella täysin sähköinen suljin täyttää puskurin nopeammin, jolloin kirjoittaminen kestää hieman pidempään. Pakatussa craw-tilassa kuvia mahtuu puskuriin lähes tuplasti, mutta kirjoitusaika pitenee saman verran. Tämän perusteella on siis sama, ammutaanko raw- vai craw-kuvia. 

Yllättäen UHS-II-kortista ei näytä olevan mitään hyötyä still-kuvauksessa. Ilmeisesti kirjoittamisen pullonkaula ei ole väylän tai kortin nopeudessa vaan kameran omassa prosessorinopeudessa. 

Eron ollessa näin pieni heräsi epäily, oliko UHS-II-kortti mahdollisesti viallinen? Kopioin 90 craw-tiedostoa tietokoneen ssd-levyltä samoille muistikorteille kortinlukijaa käyttäen. Erot olivat dramaattiset: UHS-I-kortti tallensi kuvat 65 sekunnissa (keskimäärin 0,72 sekuntia/kuva) ja UHS-II-kortti yli kolme kertaa nopeammin 19 sekunnissa (0,21 sekuntia/kuva).

Nämä tulokset ovat tietenkin vain suuntaa-antavia. Varsinkin craw-kuvissa kuvan sisältö voi vaikuttaa pakkauksen vaatimaan aikaan. Muistikorteissa voi olla valmistajakohtaisia eroja ja myös kortin täyttöaste voi vaikuttaa. Testikortit olivat noin puoliksi täynnä.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei suuri sarjakuvanopeus vielä kerro koko totuutta, mikäli ampuu useita sarjoja peräkkäin ja pullonkaulana on sulkimen sijaan tallentamisen nopeus.

sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Uusi kamera, uusi sirkus

Sirkus on ehkä paras paikka testata kameran kykyjä. Suuria valaistuseroja ja nopeaa liikettä. Tarkennus on sentään helppoa, koska esitykset tapahtuvat kaukana katsojista. Lisäksi esitykset ovat ensi kertaa nähtyinä niin yllättäviä, ettei niihin osaa ennakolta varautua kameraa säätämällä.

Juuri se hetki, kun Aleksi Martinin ampuma nuoli lävistää ruusun varren.

Tämän syksyn Sirkus Finlandia -näytökseen otin ensi kertaa Canon R6 mark II:n. Vielä vuosi sitten kamerana oli 10 vuotta palvellut Canon 5D mark III (sama kamera kaksi vuotta sitten). Ja olihan niillä tosiaan eroa. Uuden kameran herkkyys ja dynamiikka ovat ihan toisella tasolla, sarjakuvaus samoin.

Yllä olevassa nuolikuvassa oli vähän onneakin mukana, sillä sarjakuvausnopeus oli säädetty hitaimpaan arvoon, mutta yksi laukauksista osui juuri oikeaan hetkeen.

Lusesita Farrell tulitempussaan.

Aiemmin olen pannut merkille, että R6m2:n akku kuluu nopeammin kuin 5Dm3:ssa. Tällä kertaa otin 790 kuvaa, minkä jälkeen akkua oli vielä 61 prosenttia. Objektiivina oli yli 10 vuotta moitteettomasti palvellut 70-200 F 2,8 II. Jostain syystä edellisenä iltana juhlissa salamalla ja lähinnä EF 24-70 II sekä RF50 1.2:lla kuvatut otokset söivät akun liki tyhjäksi, vaikka kuvamäärä jäi pienemmäksi.

R6m2:ssa raw-kuvat näyttävät puhtaammilta ja paremmilta kuin vanhassa kamerassa, aivan kuin jälkikäsittelyä ei tarvitsisi lainkaan. Juhlissa ihmiset tunnistava tarkennus pääsi oikeuksiinsa ja väärin tarkentuneita kuvia oli tuskin lainkaan, kun ne vanhalla kameralla himmeästi valaistussa salissa olivat toistuva ongelma.

Sitten jotain negatiivista. Vaativia kuvaussessioita on ollut sen verran vähän, että Fv-moodin opettelu on jäänyt vähiin. Pimeässä katsomossa on myöhäistä opetella kameran hienouksia. Painikkeiden löytäminen on työlästä eikä Canonin ergonomia aina herätä kiitosta. Ammattilainen ehkä muistaa, että Fv-moodin auto-asetus palautetaan painamalla kuvan poistopainiketta, mutta yritäpä etsiä sitä pimeässä.

Enkä vieläkään ole keksinyt, miten Auto ISO palautetaan käyttöön M-tilassa, jos ISO-säätöpyörään on koskettu. 

Kesällä kirkkaassa auringossa ja nyt syksyn hämärässä on tullut vastaan myös ärsyttävä ilmiö, joka toistuu aina kun kameran pistää päälle tai se herää virransäästötilasta (johon se menee todella nopeasti akun säästämiseksi). Kestää muutamia sekunnin osia, ennen kuin kenno (tai näyttö) löytää oikean valaistustason ja kuva alkaa näkyä. Aika ei ole pitkä, mutta nopeissa tilanteissa se harmittaa.

Mutta arvioi itse, ovatko tämän syksyn sirkuskuvat parempia kuin kaksi vuotta sitten. Objektiivi on sama, vain runko on vaihtunut. Sirkus Finlandia 2023 -kuvat ovat täällä.

tiistai 5. syyskuuta 2023

Canon R6m2 web-kamerana

Canon R6 mark II:ssa on hyödyllinen ominaisuus: sisäänrakennettu tuki webcam-käytölle. Jos haluaa hyvälaatuisen kameran videoneuvotteluihin, mikä olisikaan parempi kuin oikea järjestelmäkamera? Kun vielä kytkee automaattisen silmätarkennuksen päälle, saa hyvälaatuista videokuvaa jossa tausta sumentuu kivasti ja tarkennus seuraa kasvojen liikkeitä. 

Ominaisuus otetaan käyttöön työkalu-valikon USB-sovellus-kohdasta:

USB-sovelluksen valinta.

Vaihtoehtoja on kolme: kuvien siirto ja etäohjaus, videoneuvottelu ja Canonin oma puhelinsovellus.

Videoneuvottelu.

Kun kamera sen jälkeen yhdistetään Maciin tai Windows-koneeseen, se tunnistaa videokameran UVC (USB Video Class) ja UAC (USB Audio Class) standardien mukaisin laitteina, joten mitään ajureita ei tarvita. Ei siis tarvitse asentaa Webcam Utility -apuohjelmaa, joka saa muutamat vanhemmat mallit toimimaan verkkokameroina.

Kokeilin toimintoa sekä Macissä että Windowsissa. Jostain syystä yhdistäminen vaati pari yritystä, ennen kuin kamera lähti toimimaan oikein, mutta sen jälkeen käyttö olikin helppoa. Itse tosin käytän Canon R -kameraa videoneuvottelussa hdmi-portin kautta, koska signaali menee videomikseriin. Sisäänrakennetusta webcam-toiminnosta on iloa sellaiselle, joka kytkee kameran suoraan tietokoneeseen. Silloin kuvan digitointi ja kuvan pakkaus usb-väylään tapahtuu kamerassa.

Usb-liitäntä siirtää myös äänen kameran mikrofonista. Ainoa rajoitus on siinä, ettei kameraa voi ladata usb-portin kautta videokäytön aikana. Onneksi akku sentään jaksaa monen tunnin neuvottelut, ei välttämättä täyttä työpäivää kuitenkaan. 

Nikonin uudessa mallissa tämä on ratkaistu laittamalla kameraan kaksi usb-porttia, jolloin toista voi käyttää lataukseen samaan aikaan kuin kuva siirtyy toisesta portista ulos. Toivottavasti myös Canon lisää tuleviin kameroihinsa kaksi usb-porttia.

torstai 24. elokuuta 2023

iPhone 14 Pro raw-kuvaus osa 2

Edellisen postauksen aiheena oli raw-kuvien tarkkuus. Se on tietenkin vain yksi kriteeri, eikä raw-kuvissa edes se tärkein. Usein tärkeämpää on kuvien säätövara. Verrataan siis toimistotalon aulasta otettuja kuvia. Alkuperäiset dng- ja cr3-kuvat on muunnettu 2000 pikselin jpeg-muotoon ilman mitään säätöjä.

iPhone:

iPhone 14 Pro 1/460 s. ISO 80 f/1,8


Canon:

Canon R6m2 + EF 24-70 mm F2.8 II (24 mm 1/60 s f/8 ISO 200)

iPhonen kuva on selvästi käsitellymmän oloinen, vaikka kyse on raw-kuvasta. Photoshopin Autolevels tekee tuskin mitään säätöjä iPhonen kuvaan, mutta Canonin kuva muuttuu huomattavasti. 

iPhone:

iPhonen kuvan yksityiskohta 1:1

Canon:

Canonin kuvan yksityiskohta 1:1

Nostetaan sitten tumman kohdan valotusta +2EV.

iPhone:

iPhonen tumma pää +2EV.

Canon:

Canon tumma pää +2EV.

iPhonen kuva on selvästi puhtaampi, koska puhelin on tehnyt sille kohinanpoiston. Samalla kivilattian yksityiskohdat ovat sumentuneet. Canonin kuvasta ei ole vielä poistettu kohinaa, joten yksityiskohtia näkyy enemmän. iPhonen kuva on silti yllättävän hyvä.

Lasketaan kirkkaan kohdan valotusta -2EV.

iPhone:

iPhone -2EV.

Canon:

Canon -2EV.

Canonin kuva on huomattavasti parempi, joten sillä on helpompi pelastaa ylivalottuneita kohtia. Toisaalta puhelimen kuvankäsittely on jo muokannut raw-kuvaa, joten säätöä ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon kuin Canonissa.

Tämäkin pieni vertailu vahvistaa käsitystä iPhonen raw-kuvien käyttökelpoisuudesta. Itse asiassa Canonin ison kennon ja ison objektiivin pitäisi pystyä parempaan. Ilmeisesti on niin, että viime aikoina älypuhelinten pienikokoisiin kennoihin on panostettu enemmän kehitystyötä kuin perinteisten järjestelmäkameroiden kennoihin, koska puhelinten myyntiluvut ovat moninkertaisia.

Lisäksi puhelimessa myös raw-kuvat ovat tietokoneen käsittelemiä ja tekoälyn parantamia. Ne ovat ikään kuin valmiiksi photoshopattuja. Valmiit kuvat sopivat peruskäyttäjälle, mutta perinteisellä järjestelmäkameralla on muita etuja.